Männynpunikkitatti

Tässä artikkelissa analysoimme ja syvennämme aihetta Männynpunikkitatti. Vuosien varrella Männynpunikkitatti on ollut monien ihmisten tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena eri aloilla. Psykologiasta tähtitiedettä, historian, kirjallisuuden ja sosiologian kautta Männynpunikkitatti on ollut toistuva ja ajankohtainen aihe. Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Männynpunikkitatti:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa. Analysoimme sen vaikutusta kulttuuriin, tieteeseen, taiteeseen ja jokapäiväiseen elämään ja pyrimme ymmärtämään syvästi ja täydellisesti sen merkitystä nykymaailmassa.

Männynpunikkitatti
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Boletaceae
Suku: Lehmäntatit Leccinum
Laji: vulpinum
Kaksiosainen nimi

Leccinum vulpinum
Watling[1]

Katso myös

  Männynpunikkitatti Commonsissa

Männynpunikkitatti (Leccinum vulpinum) on Boletaceae-heimoon kuuluva hyvä ruokasieni. Se on hiukan tummempi kuin yleisempi lähisukulaisensa koivunpunikkitattilähde?. Männynpunikkitatin punaruskea lakki kasvaa 10–20 senttimetriä leveäksi. Jalka on tummien nukkatupsujen peitossa, mutta muutoin se on valkoinen ja pituudeltaan 8–15 senttimetriä. Pillistö on vaaleanharmaa ja itiöt ovat kellanruskeita. Malto on vaaleaa, mutta oltuaan hapen kanssa kosketuksissa, se muuttuu tummaksi. Männynpunikkitattia tavataan yleisenä koko Suomessa kangasmetsissä ja mäntykankailla.[2] Se on männyn juurisieni. Männynpunikkitatti on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[3]

Männynpunikkitatti kuuluu Ruokaviraston listaamiin suositeltuihin ruokasieniin.[4] Se on maultaan mieto, eikä mallon tummeneminen haittaa ruokasienikäyttöä. Männynpunikkitatti tulee kypsentää hyvin, koska se voi muuten aiheuttaa vatsavaivoja.[3] Sientä voi säilöä kuivaamalla[2] tai pakastamalla.[5]

Sienen lajinimi vulpinum viittaa kettuun, jonka turkin väri muistuttaa männynpunikkitatin lakin punaruskeaa väriä.[2]

Lähteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008.
  2. ↑ a b c Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 19. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0
  3. ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 27. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
  4. ↑ Suositeltavat ruokasienet Ruokavirasto. Viitattu 12.8.2020.
  5. ↑ Punikkitatit Ruokavirasto. Viitattu 12.8.2020.

Aiheesta muualla

Suomalaiset kauppasienet