Mönjä
Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Mönjä:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että fanien huomion. Syntymisestään lähtien Mönjä on osoittanut vaikutuksensa yhteiskunnan, tieteen, kulttuurin ja historian eri osa-alueisiin. Vuosien saatossa siitä on keskusteltu, tutkittu ja tutkittu, ja sen vaikutus on kehittynyt ajan myötä. Tässä Mönjä:n perusteellisessa tutkimisessa tarkastelemme sen alkuperää, sen merkitystä nykymaailmassa ja aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia. Valmistaudu uppoutumaan matkaan, joka lupaa yllättää, innostaa ja kouluttaa, kun löydämme yhdessä Mönjä:n jännittävän universumin.
| Mönjä | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1314-41-6 |
| PubChem CID | 22833428, 134991618, 129628733, 16713084 ja 16715095 16685188, 22833428, 134991618, 129628733, 16713084 ja 16715095 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Pb3O4 |
| Moolimassa | 685,6 |
| Ulkomuoto | Oranssi kiteinen aine |
| Sulamispiste | 500 °C |
| Tiheys | 8,3 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Mönjä on lyijyn ja hapen muodostama yhdiste, lyijyoksidi, joka on väriltään kirkkaanpunaisesta oranssinpunaiseen. Väri johtuu epäpuhtauksista[1]. Kemiallisesti merkittynä se on 2PbO·PbO2 eli Pb3O4. Mönjää on käytetty väriaineena antiikista asti. Nykyään sitä käytetään lyijylasin valmistukseen ja korroosionestopigmenttinä. Sen latinankielinen nimi, joka tulee roomalaisten tunteman aineen löytöpaikan Espanjassa sijaitsevan Minhojoen mukaan, on minium, josta on tullut sana miniatyyri.
Mönjä on myös puhekielinen termi epämääräiselle tahmealle nesteelle.
Lähteet
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 4. osa, s. 324, WSOY 1995