MIMO

Tänään haluamme omistaa tämän tilan puhuaksemme muuttujasta MIMO. Tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään, ja se on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri aloilla. MIMO:stä on tullut kohtaamispaikka, jossa keskustellaan, pohditaan ja analysoidaan erilaisia ​​aiheita, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen ja monitahoisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​MIMO:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Olemme varmoja, että tämä aihe herättää uteliaisuutesi ja kutsuu sinut pohtimaan sen merkitystä jokapäiväisessä elämässäsi.

SISO-, SIMO-, MISO- ja MIMO-tekniikoiden erot.
Tx = lähetin, Rx = vastaanotin.

MIMO-tekniikalla (Multiple-Input and Multiple-Output) tarkoitetaan tietoliikennetekniikkaa, jossa sekä lähetykseen että vastaanottoon käytetään samanaikaisesti useampaa kuin yhtä antennia.

Esimerkki antenni LTE MIMO 2 porttia

Käyttötavat ja edut

MIMO-tekniikkaa voidaan hyödyntää pääasiassa kahdella eri tavalla: maksimoimaan tiedonsiirtonopeus tai parantamaan tiedonsiirron luotettavuutta.

Tiedonsiirtonopeuden maksimointiin käytetään tilallista limitystä (engl. spatial multiplexing, joskus myös MIMO-SM). Usean antennin käytöllä voidaan saavuttaa suurempi lähetyskapasiteetti kuin yhdellä antennilla, koska vaiheohjauksella voidaan suunnata lähetyksiä samaan aikaan. Voidaan lähettää esim kahdelle asiakkaalle samaan aikaan, tai samalle asiakkaalle kahta reittiä pitkin, esim suoraan ja heijastuksen kautta.

Usean antennin vastaanotossa (vaikka lähettäviä antenneja olisi yksi) voidaan yhdistellä virtoja vastaavalla tavalla, ja voidaan ohjeistaa lähettäjää käyttämään suurempaa bittinopeutta, esim suurempi modulaatio.

Signaalin laatu on samalla myös nopeus ja kantama, joten MIMO-tekniikoilla voidaan parantaa molempia.

Haasteet

MIMO-järjestelmien suunnittelijoiden keskeisenä haasteena on eri aikaan vastaanotettujen signaalien yhdistämisen suorittavien ohjelmistopohjaisten algoritmien kehittäminen.