Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Machiko Kyō:tä ja sen monia vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Machiko Kyō on ollut keskustelun ja analyysin kohteena eri aloilla sen vaikutuksista talouteen aina populaarikulttuuriin. Vuosien varrella Machiko Kyō on osoittautunut kiinnostavaksi aiheeksi paitsi asiantuntijoille ja tutkijoille, myös suurelle yleisölle. Tämän artikkelin avulla yritämme valaista Machiko Kyō:n tärkeimpiä näkökohtia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä ja tarkastelemalla eri näkökulmia tähän aiheeseen. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle tutkimusmatkalle Machiko Kyō:stä ja sen monista puolista!
Machiko Kyō | |
---|---|
Machiko Kyō elokuvassa Rashomon – paholaisen temppeli. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. maaliskuuta 1924 Osaka, Japani |
Kuollut | 12. toukokuuta 2019 (95 vuotta) Tokio, Japani |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Machiko Kyō (25. maaliskuuta 1924 Osaka, Japani – 12. toukokuuta 2019 Tokio, Japani) oli japanilainen näyttelijä, joka tuli tunnetuksi 1950-luvulla. Hänet palkittiin suomalaisella Jussi-palkinnolla parhaasta ulkomaalaisesta naisnäyttelijästä elokuvasta Helvetin portti (Jigokumon, 1953). Hän oli ehdolla Golden Globe -palkintoon parhaasta naispääosasta musikaali- tai komediaelokuvassa vuonna 1957 elokuvasta Elokuun teehuone (The Teahouse of the August Moon), jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat Marlon Brando ja Glenn Ford.[1][2] Hänet muistetaan kuitenkin ehkä parhaiten Akira Kurosawan läpimurtoteoksesta Rashomon – paholaisen temppeli (1950) ja Kenji Mizoguchin elokuvassa Ugetsu – kalpean kuun tarinoita (1953).[3] Ennen elokuvauraa hän toimi tanssijana 1940-luvulla.
Machiko Kyō sai naispääosastaan elokuvassa Helvetin portti ulkomaisen Jussi-palkinnon vuonna 1957.[4] Vuonna 2017 hänet palkittiin Japanin elokuva-akatemian elämäntyöpalkinnolla.[5]
Kyō kuoli sydämen vajaatoimintaan 95-vuotiaana sairaalassa Tokiossa 12. toukokuuta 2019.[6]