Magnus von Bonsdorff

Nykyään Magnus von Bonsdorff on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Yhä globalisoituvassa ja verkostoituvassa maailmassa Magnus von Bonsdorff:stä on tullut monenlaisia ​​ihmisiä kiinnostava aihe. Ammattilaisista ja tutkijoista suureen yleisöön kiinnostus Magnus von Bonsdorff:tä kohtaan on lisääntynyt ja sen merkitys on näkynyt arjen eri alueilla. Olipa kyseessä työpaikka, sosiaalinen, teknologia- tai kulttuuriala, Magnus von Bonsdorff on merkittävästi vaikuttanut siihen, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan ja ymmärrämme sitä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Magnus von Bonsdorff:n merkitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskunnassa.

Magnus von Bonsdorff vuonna 1984.

Magnus Gabriel von Bonsdorff (s. 3. maaliskuuta 1934 Helsinki) on suomalainen diplomi-insinööri.

Von Bonsdorff toimi ydinvoimayhtiö Teollisuuden Voiman toimitusjohtajana vuosina 1970–1994.[1] Sittemmin von Bonsdorff perusti oman ydinvoima-alan konsulttiyhtiön.[2]

Von Bonsdorff valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1957,[1] mutta opiskeli myös Tukholman teknillisessä korkeakoulussa 1961–1962. Hän aloitti työuransa Wärtsilässä, toimimalla yhtiössä suunnittelijana 1958–1959. Oy Asea Ab:n myynti-insinööri hän oli 1959 ja Stal-Laval Turbin Ab:n kokeiluinsinööri Ruotsissa 1959–1961.[3] Vuosina 1961–1967 hän työskenteli Ruotsissa AB Atomenergin palveluksessa ja vuosina 1967–1970 Oy Finnatom Ab:n tutkimusjohtajana.[1] Von Bonsdorff valittiin vuonna 1969 perustetun Teollisuuden Voiman ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi ja hän oli mukana myös kahden ensimmäisen Olkiluodon ydinvoimalaiyksikön rakennusprojekteissa.

Magnus von Bonsdorffin isä oli professori Bertel von Bonsdorff ja äiti lääketieteen lisensiaatti Sara Elin Cecilia Lindström. Von Bonsdorff avioitui opettaja Ulla-Christina Gustafssonin kanssa vuonna 1958.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Bonsdorff, Magnus von hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ Nestor Partners ry. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 5.3.2013.
  3. ↑ a b Hämäläinen, Irja – Rantala, Risto – Hollmén, Hannakatri (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 88. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7

Aiheesta muualla