Maksasolu

Nykymaailmassa Maksasolu on yhä tärkeämpi ja keskustelunaihe. Ajan myötä sen merkitys yhteiskunnassa on kasvanut ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Olipa kyse politiikan, talouden, tekniikan, kulttuurin tai millä tahansa alalla, Maksasolu:stä on tullut keskeinen aihe, joka herättää ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkemyksiä. Tässä artikkelissa tutkimme Maksasolu:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja pohdimme sen vaikutuksia nykyisyyteemme ja tulevaisuutemme.

Maksasolu ja sinusoidi (maksan hiussuoni) rotan maksassa. Fenestraatit (aukot) ovat noin 100 nm halkaisijaltaan, ja sinusoidin leveys 5 µm.
Läpileikkaus ihmisen maksasta.

Maksasolut eli hepatosyytit muodostavat n. 70–80 prosenttia maksan solutilavuudesta. Nämä solut osallistuvat proteiinisynteesiin ja hiilihydraattien, kolesterolin, sappisuolojen ja fosfolipidien muodostamiseen, detoksifikaatioon ja monien aineiden muokkaamiseen.

Maksasolun histologia

Maksasolu on läpimitaltaan noin 30 (μm) ja muodoltaan monikulmio. Maksasolun pinnat ovat joko sinusoidiin, sappitiehyisiin tai toisiin maksasoluihin päin. Aikuisen maksan soluissa on useimmiten vain yksi tuma. Sen koko on noin 10 prosenttia solun tilavuudesta, ja se sijaitsee keskellä maksasolua. Tuma on vaaleahko ja kromatiini on siinä hajallaan. Tumassa on yksi tai useampia tumajyväsiä. Kaksitumaisia soluja tavataan vanhuksilla ja regeneraation yhteydessä. Tumavakuolit ovat melko yleisiä. Tavallisesti maksasolut sisältävät ruskeita jyväsiä, lipofuskiinia, jonka määrä lisääntyy iän myötä. Uudet tekniikat ovat mahdollistaneet solurungon havainnollistamisen valomikroskooppisesti. Maksasolu on pitkäikäinen: jopa puoli vuotta ja mm. tästä syystä maksakudoksessa nähdään mitooseja todella harvoin.

Maksasolut saavat eri määrän happea ja ravintoa, mikä saattaa johtaa maksasolujen aineenvaihdunnallisiin eroihin.

Maksapalkkien välissä olevat sinusoidit ovat endoteelin verhoamia. Endoteelissa esiintyvät aukot tekevät mahdolliseksi eri plasmakomponenttien kulkeutumisen maksasolun ja sinusoidin seinämän välissä olevaan nk. Dissen tilaan. Sinusoidit sisältävät myös Kupfferin soluja, jotka sijaitsevat usein kahden sinusoidin liitoskohdassa.

Maksan perusrakenne.

Maksasolun solulimassa on paljon soluelimiä ja kalvoja:

Maksasoluissa on yksi tai useampia tumajyväsiä, jotka koostuvat ribosomien esiasteista, jotka sisältävät RNA:ta.

Kromatiini on tasaisena tai jyväisenä, ja solun jakaantumisen hetkellä kromosomit erottuvat siinä. Muut tumainkluusiot ovat normaaleissa oloissa harvinaisia, paitsi glykogeeni, joka esiintyy noin 30 nm:n läpimittaisten yksittäisten kappaleiden muodossa.

Maksasolut sisältävät runsaasti Golgin laitteita, jotka ovat tavanomaisimmin sappitiehyiden ja tuman lähellä.

Mitokondriot ovat 1–4 μm:n paksuisia rakkuloita. Ne muodostavat noin viidesosan solujen tilavuudesta (1 500 – 2 000 kpl/solu)

Proteiinisynteesi

Maksasolut tuottavat veren seerumiin albumiinia, fibrinogeeniä ja hyytymistekijöitä. Maksasolussa tapahtuu pääasiallisesti lipoproteiinien, seruloplasmiinin, transferriinin, komplementtien ja glykoproteiinien synteesi. Maksasolut tekevät omat rakenneproteiininsa ja entsyyminsä.

Hiilihydraattiaineenvaihdunta

Maksasolut luovat rasvahappoja hiilihydraateista sekä syntetisoivat triglyseridejä rasvahapoista ja glyserolista. Maksasolut myös syntetisoivat apoproteiineja, joihin liitetään ja joiden kanssa kuljetetaan lipoproteiineja (VLDL, HDL).

Aiheesta muualla