Mangaanioksidi

Nykymaailmassa Mangaanioksidi on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Mangaanioksidi on vaikuttanut tapaan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, sekä tapaan, jolla erilaisia ​​prosesseja ja toimintoja suoritetaan yhteiskunnassa. Tämä ilmiö on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla koulutuksesta ja teknologiasta politiikkaan ja talouteen. Mangaanioksidi on muuttanut tapoja tehdä päätöksiä, edistää ideoita ja harjoittaa liiketoimintaa, mikä on vaikuttanut merkittävästi ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siksi tämä ilmiö on analysoitava perusteellisesti ja ymmärrettävä sen laajuus nykyään.

Mangaanioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1344-43-0
PubChem CID 14940
Ominaisuudet
Molekyylikaava MnO
Moolimassa 70,94
Ulkomuoto Vihreä tai harmaa kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1945 °C [2]
Tiheys 5,1 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Mangaanioksidi eli mangaani(II)oksidi tai mangaanimonoksidi (MnO) on mangaani- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden mangaaniyhdisteiden sekä lasin ja keramiikan valmistuksessa, lannoitteena, lisäravinteena sekä katalyyttinä. Luonnossa mangaanioksidia esiintyy manganosiittimineraalina.[1][2][3]

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa mangaanioksidi on vihreää tai harmahtavaa kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen. Aine ei liukene veteen, mutta liukenee helposti laimeisiinkin happoliuoksiin. Mangaanioksidi hapettuu ilman hapen vaikutuksesta ensin mangaani(II,III)oksidiksi ja lopulta mangaani(III)oksidiksi. Hapettumisnopeus on riippuvainen mangaanioksidin partikkelikoosta.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö

Mangaanioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla mangaanikarbonaattia tai mangaaniasetaattia hapettomissa olosuhteissa tai pelkistämällä mangaanidioksidia hiilen, hiilimonoksidin, maakaasun tai vedyn avulla. Tyypillisesti pelkistys suoritetaan 400–800 °C:n lämpötilassa.[1][2][3][4]

MnCO3 → MnO + CO2
MnO2 + H2 → MnO + H2O

Mangaanioksidia käytetään lannoitteissa, koska kasvit kykenevät absorboimaan sitä maasta. Lisäksi sitä lisätään eläinten rehuun. Yhdistettä käytetään myös muiden mangaaniyhdisteiden kuten mangaani(II)kloridin ja mangaanisulfaatin valmistukseen ja lasin ja keramiikan värjäykseen ja sähkötekniikan erikoissovelluksiin tarvittavien lasien ja keraamisten komponenttien valmistamiseen. Mangaanioksidia voidaan käyttää myös katalyyttinä.[1][2][3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 185. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c d e Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 8.5.2015
  3. ↑ a b c d Arno H. Reidies: Manganese Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.5.2015
  4. ↑ a b Bernard Moody: Comparative Inorganic Chemistry, s. 463. Elsevier, 2013. ISBN 9781483280080 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.5.2015. (englanniksi)