Marikki Hakola

Nykymaailmassa Marikki Hakola:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti Marikki Hakola on synnyttänyt keskustelua ja keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseen Marikki Hakola on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat yrittäneet valaista sen vaikutuksia ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Marikki Hakola:n perusnäkökohtia ja analysoimme sen roolia eri yhteyksissä. Marikki Hakola on yhteyksistään teknologiaan, suhteestaan ​​kulttuuriin ja politiikkaan ja sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja pohdintaa tänään.

Kuva Marikki Hakolan teoksesta Mirages vuodelta 2021.

Marikki Hakola (s. 23. elokuuta 1960 Isokyrö)[1] on suomalainen mediataiteilija, jonka päävälineet ovat video ja performanssi. Hänen teoksensa syntyvät useimmiten yhteistyössä tanssijoiden, muusikoiden ja elokuva-alan ammattilaisten kanssa.

Hakola eli nuoruusvuotensa Seinäjoella ja opiskeli sitten Helsingin Kuvataideakatemiassa 1980–1984. Nykyisin hän asuu Porvoossa. Vuodesta 1982 lähtien Hakola on tehnyt video- ja multimediateoksia ja muita audiovisuaalisia projekteja sekä performansseja. Niihin kuuluu muun muassa tanssi- ja musiikkivideoita, internet-teoksia, multimediateoksia, installaatioita, multimediaperformansseja ja audiovisuaalisia lavasteita. Hakolan töitä on ollut esillä näyttelyissä, taidemuseoissa ja festivaaleilla ympäri maailmaa. Hän myös opettaa mediataidetta suomalaisissa yliopistoissa.[2]

Hakola työskentelee nykyisin tuotantoyhtiönsä Kroma Productions kautta. Hänen aiempia luovia yhteisöjään ovat olleet Kaligari Oy (1986–1993) ja Turppi-ryhmä (1981–1983).[3] Hakolalle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke vuonna 2021.[4]

Marikki Hakolan sisar oli oopperalaulaja Riikka Hakola.[5]

Teoksia

  • Earth Contacts (1982, video, 30 min)
  • Deadline (1983, video, 20 min)
  • The Time Is Right For… (1984, installaatio ja 3 min 40 s videosilmukka)
  • Cricket (1988, tanssivideo, 7 min)
  • The Extasy of St. Theresa (1988, valo- ja ääni-installaatio yhdessä Minna Tarkan kanssa)
  • Stilleben – Milena’s Journey (1989, video Kaija Saariahon musiikkiin, 5 min 30 s)
  • Gyrus (1989, videoteos, 14 min)
  • Telephone (1990, tanssivideo 9 min)
  • Milena-Distanz (1992, videoseinäinstallaatio, 24 min)
  • TransVersum (1993, tanssivideo, koreografia Ismo-Pekka Heikinheimo, 20 min)
  • Mediascape – Matka mediamaisemaan (1996, dokumenttielokuva, 52 min)
  • Continuum (1999, tanssivideo, koreografia Sanna Kekäläinen, 25 min)
  • Lumottu lapsi (2004, fantasiaelokuva Maurice Ravelin pienoisoopperasta, 47 min)
  • Butterfly Lovers (2005, tanssi- ja musiikkielokuva kiinalaisen viulukonserton pohjalta, 29 min)
  • Ullan tarina (2009, multimediateos ja verkkosivusto Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhliin)
  • Luonnotar (2010, virtuaalilavastettu musiikkivideo Jean Sibeliuksen musiikkiin, 10 min)
  • Piipää Remix (2011, perustuu vuoden 1987 teokseen Piipää, musiikki Kaija Saariaho, 41 min)
  • Motorgan (2013, videoprojisointi moottoripyöräkonserttoon, säv. Marzi Nyman ja Kalevi Kiviniemi)
  • Der Lindenbaum (2013, musiikkivideo Schubertin liediin Winterreise-sarjasta, es. Qiulin Zhang ja Pami Karvonen, 5 min 30 s)
  • Mirages (2021, virtuaalilavastusta hyödyntävä kokeellinen tanssi- ja musiikkielokuva, 50 min)

Kuvia teoksista

  • PRE (1984)
    PRE (1984)
  • PIIPÄÄ (1987)
    PIIPÄÄ (1987)
  • TRIAD (1998–1999)
    TRIAD (1998–1999)
  • L'Enfant et les sortiléges / Lumottu lapsi (2004)
    L'Enfant et les sortiléges / Lumottu lapsi (2004)
  • Moloch (2010)
    Moloch (2010)
  • Stilleben – Milena's Journey (1989)
    Stilleben – Milena's Journey (1989)

Lähteet

  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 143–144. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Marikki Hakola, AV-arkki, viitattu 11.12.2014.
  3. ↑ People, Kroma Productions. Viitattu 11.12.2014.
  4. ↑ Taiteilijaeläkkeitä ansioituneille taiteilijoille 8.3.2021. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 9.3.2021. Viitattu 21.3.2021.
  5. ↑ Roos, Jonni: Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Marikki Hakola tottui luovaan kokeiluun isolla porukalla jo lapsuuden kesinä yle.fi. 11.6.2021. Viitattu 12.6.2021.

Aiheesta muualla