Markku Paasonen
Nykyään Markku Paasonen:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Perustamisestaan lähtien Markku Paasonen on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt jatkuvaa ja rikastuttavaa keskustelua. Vuosien varrella Markku Paasonen on kokenut merkittäviä muutoksia, kehittynyt ja sopeutunut teknologiseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme perusteellisesti Markku Paasonen:n vaikutuksia eri alueilla ja tutkimme sen panoksia, haasteita ja tulevaisuuden näkymiä. Miten Markku Paasonen on vaikuttanut jokapäiväiseen elämäämme? Mitkä ovat Markku Paasonen:n seuraukset nykyisessä kontekstissa? Liity mukaan tähän tutkimusmatkaan ja selvitetään yhdessä Markku Paasonen:n merkitys ja merkitys nykymaailmassa.
Markku Paasonen (s. 14. marraskuuta 1967 Oulu) on suomalainen runoilija. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, kolme proosarunoteosta, romaanin Pienet kalat syövät suuria kaloja (2014) sekä proosateoksen Suurenmoinen huviretki (2019). Proosarunoteos Voittokulku toi Paasoselle kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2002[1], ja Lauluja mereen uponneista kaupungeista oli vuoden 2007 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana[2]. Paasosta on luonnehdittu proosarunon mestariksi ja vanhan runomuodon uudistajaksi.[3]
Paasonen on opiskellut filosofiaa ja teologiaa. Hän on opettanut kirjoittamista Oriveden Opistossa ja Kriittisessä korkeakoulussa.[4]
Teokset
- Aurinkopunos. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22218-6
- Verkko. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23937-2
- Voittokulku. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2194-1
- Lauluja mereen uponneista kaupungeista. Helsinki: Teos, 2005. ISBN 951-851-057-1
- Tulevassa maailmassa. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-250-2
- Pienet kalat syövät suuria kaloja. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-568-8
- Suurenmoinen huviretki. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-861-0
- Lykätty salamurha. Helsinki: Teos, 2023. ISBN 978-952-363-340-7
- Kaikki on tuhoutunut. Helsinki: Teos, 2023 ISBN 978-952-363-397-1
Palkinnot ja ehdokkuudet
- J.H. Erkon runopalkinto 1997
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 1997
- Nuoren Voiman avustajapalkinto 1997
- Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 1998 ja 2000
- Einari Vuorela -palkintoehdokkuus 2000
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 2002
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2007
- Valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotinen taiteilija-apuraha 2010
- Tiiliskivi-palkintoehdokkuus 2015[5]
- Jarkko Laine -palkintoehdokkuus 2015[6]
- Runeberg-palkintoehdokkuus (longlist) 2019
Lähteet
- ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot jaettu Yle Uutiset. 18.4.2002. Viitattu 17.6.2023.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat 2007 | Pohjoismainen yhteistyö www.norden.org. Viitattu 17.6.2023.
- ↑ Santanen, Eino & Susiluoto, Saila: Uusi ääni. Uuden runouden antologia, s. 51. Otava, 2006.
- ↑ Paasonen, Markku Kirjasampo.fi. Viitattu 26.7.2022.
- ↑ Tiiliskivi-palkinto 2015 Reetta Pekkasen runoteokselle Yle Uutiset. 16.2.2015. Viitattu 17.6.2023.
- ↑ Jarkko Laine -palkinnon ehdokkaat 2015 on valittu www.kirjasampo.fi. Viitattu 17.6.2023.
Aiheesta muualla
- Markku Paasosen runoja Electric Verses -verkkoantologiassa
- Markku Paasonen Teoksen sivuilla
- A Constantly Turning Baroque
- Markku Paasonen Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
