Matti Dahlberg

Tässä artikkelissa perehdymme Matti Dahlberg:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutuksia elämän eri osa-alueisiin. Matti Dahlberg on jättänyt yhteiskuntaan lähtemättömän jäljen historiallisesta vaikutuksestaan ​​nykypäivän merkitykseen ja synnyttää edelleen keskustelua ja pohdintaa. Näillä linjoilla analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen yhteyttä muihin relevantteihin elementteihin ja niiden kokemuksia, joita sen läsnäolo on koskettanut. Valmistaudu lähtemään löytö- ja oppimismatkalle Matti Dahlberg:stä, kokonaisuudesta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion.

Matti Aleksander Dahlberg (19. toukokuuta 1929 Kurkijoki – 31. heinäkuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja järjestäjä.

Dahlberg tuli Suomen Television yleismieheksi tullimiehen tehtävistä 1960-luvun alussa. Hänestä tehtiin pian järjestäjä, joita tehtäviä hän hoiti sittemmin Helsingin Kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa ja pisimpään vuosina 1974–1994 Suomen Kansallisteatterissa.[1] Jokaisessa näistä hän myös näytteli pieniä sivuosia. Hänet on nähty myös Ylioppilasteatterissa, Teatteri Hevosenkengässä ja Aleksanterin teatterissa.

Dahlberg näytteli ja toimi järjestäjänä 1950-luvulta alkaen noin kymmenessä kotimaisessa elokuvassa. Hän oli mukana muun muassa kolmessa Pekka & Pätkä -elokuvassa sekä Spede-elokuvissa Pähkähullu Suomi (1967) ja Liian iso keikka (1986).

Dahlbergin viimeinen elokuvarooli oli isän osa Jan Troellin elokuvassa Il Capitano (1991). Dahlberg jäi eläkkeelle Kansallisteatterista 1994 ja kuoli 74-vuotiaana 2003.

Elokuvarooleja

Lähteet

  1. ↑ Matti Dahlberg, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 19.12.2014.

Aiheesta muualla