Mauri Tommila
Tässä tekstissä käsittelemme Mauri Tommila:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. _Var1 on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Muutaman viime vuosikymmenen aikana Mauri Tommila:n merkitys on kasvanut huomattavasti, ja siitä on tullut tutkimus- ja tutkimuskohde niinkin erilaisilla aloilla kuin lääketiede, teknologia, taloustiede ja kulttuuri. Tässä artikkelissa perehdymme Mauri Tommila:een liittyviin eri näkökohtiin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Mauri Eerik Tommila (s. 28. huhtikuuta 1951 Nakkila)[1] on suomalainen arkkitehti.
Ura
Tommila kirjoitti ylioppilaaksi 1970 ja valmistui arkkitehdiksi 1982 Oulun yliopistosta.[1] Hän työskenteli Arkkitehtitoimisto Forsman–Tommilan yhtiömiehenä 1982–1984,[2] Tapiolan Studio Arkkitehdit oy:n johtavana arkkitehtina 1984–1988 sekä yhtiön osakkaana ja toimitusjohtajana 1988–1993. Vuodesta 1993 lähtien Tommila on työskennellyt omistamassaan Arkkitehdit Tommila oy:ssä.[1] Hän on ollut vuodesta 2000 lähtien Tukholmassa toimivan Tommila Herkommer Arkitekter ab:n osakas.[2] Vuonna 2006 hänestä tuli DigiEcoCity oy:n osakas ja toimitusjohtaja ja hän oli tukholmalaisen Ecomarket EMT AB:n osakas 2002–2008. Päätyönsä ohessa Tommila on toiminut Oulun yliopiston tuntiopettajana 1977–1980 sekä Teknillisen korkeakoulun tuntiopettajana 1983–1984 ja assistenttina 1984–1987. Hän on ollut myös Suomen arkkitehtiliiton kilpailusihteerinä 1982–1985 .[1] Muita luottamustehtäviä ovat olleet esimerkiksi Euroopan Suomi Finlandin hallituksen varapuheenjohtajan tehtävä 1996–1999 ja Elävä kaupunkikeskusta ry:n hallituksen jäsenyys vuodesta 2001 lähtien.[2]
Töitä
Rakennuksia
- Partekin Helsingin konttori, 1988 (yhdessä Matti K. Mäkisen ja Kaarina Löfströmin kanssa)[2][3]
- Näkinpuiston kortteli, Helsinki 1991 (yhdessä Erkki Forsmanin kanssa)[2]
- Pop & jazz konservatorio, Helsinki 1995[1]
- Kauppakeskus Columbus, Helsinki 1996[1]
- ICL toimitalo, Helsinki 1996[2]
- LM Ericssonin toimitalo, Espoo 1998[2]
- Vehon Olarin autotalo, Espoo 1999[1]
- ABB:n toimitalo Tellus, Helsinki 1999[1]
- Vehon Herttoniemen autotalo, Helsinki 2000[2]
- Nokia Strömbergin aukio, Helsinki 2000[2]
- Martelan toimitalo, Helsinki 2001[2]
- SysOpen Tower, Helsinki 2001[2]
- Radiolinjan pääkonttori, Espoo 2001[1]
- Iso Omena, Espoo 2001[1]
- Arabiakeskus, Helsinki 2002[1]
- kirjasto ja kauppakeskus Oulunsalon Kapteeni, Oulu 2005[1]
- If House, Espoo 2006[1]
- Fennian pääkonttori, Helsinki 2008[1]
- Pauligin kahvinpaahtimo ja toimitalo, Helsinki 2009[1]
Kaupunkisuunnittelutehtäviä
- Vuosaaren keskusta, Helsinki 1990–1997[1]
- Arabian teollisuusalue, Helsinki 1991–1995[1]
- Kupittaan asemanseutu, Turku 1991–1995[2]
- Töölönlahden aloituskortteli, Helsinki 1992[1]
- Nykytaiteen museon tontinkäyttöselvitys, Helsinki 1992[2]
- Asemahotelli ja asemanseutu, Helsinki 1993[2]
- Kista Centrum, Tukholma 1997[1]
- Matinkylän-Olarin keskusta, Espoo 1998[1]
- Aviapolis, Vantaa 1998[1]
- Suurpelto, Espoo 1998–[1]
- Lommilan alue, Espoo 2000–[2]
- Marja-Vantaan keskusta, Vantaa 2001[2]
- Gongqing DigiEcoCity, Kiina 2009–[1]
- Danyang DigiEcoCity, Kiina 2010–[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 938. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2003, s. 1040. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Lyhyt JHL-talon historia JHL-opisto. Viitattu 28.4.2016.
