Tämä artikkeli käsittelee aihetta Maurizio Cattelan, joka on herättänyt laajaa kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Maurizio Cattelan on konsepti, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on herättänyt suurta uteliaisuutta nyky-yhteiskunnassa. Näitä linjoja pitkin tutkitaan Maurizio Cattelan:n ympärillä olevia eri reunoja ja näkökulmia sekä sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tilanteissa. Sekä sen positiivisia että negatiivisia puolia analysoidaan, jotta tästä aiheesta saadaan täydellinen ja tasapainoinen näkemys. Lisäksi esitellään alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja tarkastellaan konkreettisia tapauksia, jotka kuvaavat Maurizio Cattelan:n merkitystä nykyään.
Maurizio Cattelan (s. 1960 Padova) on italialainen kuvanveistäjä ja käsitetaiteilija.[1] Hän on tullut tunnetuksi provokatiivisista ja usein kiistellyistä teoksistaan, joissa on humoristinen lähestymistapa.[2] Teoksissa on usein käytetty makaabereja aineksia ja absurdismia.[3] Maurizio Cattelan on luonut tärkeimmät taideteoksensa osoitteessa Viale Bligny 42 Milanossa, jossa hän asui monia vuosia.
Cattelanilla ei ole muodollista taidekoulutusta.[3] Hän nousi kansainvälisen keskustelun aiheeksi vahaveistoksella La nona ora, jossa paavi Johannes Paavali II:een osuu meteoriitti. Teos oli ensimmäisen kerran esillä Kunsthalle Baselissa vuonna 1999. Vuonna 2010 Milanon Piazza degli Affarille asetettiin Cattelanin teos L.O.V.E., joka nosti aukion suosiota huomattavasti.[1] Teos on kättä esittävä suuri marmoriveistos, jolta puuttuvat kaikki muut sormet paitsi keskisormi.[3] Vuonna 2010 Cattelan myös perusti Pierpaolo Ferrarin kanssa kahden vuoden välein ilmestyvän kuvajulkaisun TOILETPAPER. Vuonna 2011 keskustelua herätti Venetsian biennaalissa esitelty kahden tuhannen täytetyn kyyhkyn asetelma, jonka Cattelan oli tehnyt.[1] Hänen teoksiaan on ollut Venetsian biennaalissa moneen otteeseen.[3]
Vuonna 2011 Solomon R. Guggenheim -museossa avattiin Cattelanille omistettu retrospektiivi.[3] 15. syyskuuta 2016 – 15. syyskuuta 2017 museon vessanpönttö oli korvattu toimintakuntoisella jäljennöksellä, jonka Cattelan oli valmistanut 18 karaatin kullasta. Yleisö sai käyttää tätä vessanpönttöä, jolle oli annettu nimi America.[4] Seitsemän murtautujaa varasti tämän teoksen Blenheimin palatsista syyskuussa 2019.[5] Varastettua wc-istuinta ei ole nähty sitten vuoden 2019 ja syyttäjien mukaan se on pilkottu pienemmiksi paloiksi ja myyty eteenpäin.[6]
Cattelania on usein luonnehdittu "taidemaailman hovinarriksi".[3] Italian ja Yhdysvaltain lisäksi hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Ranskassa, Sveitsissä, Turkissa ja Kiinassa.[1][3]
Joulukuussa 2019 oli ensimmäisen kerran näytteillä Cattelanin teos Comedian, joka koostui seinään ilmastointiteipillä kiinnitetystä banaanista.[1][2]
"Minulle Comedian ei ollut vitsi; se oli vilpitön kommentti ja pohdinta siitä, mitä me arvostamme", Cattelan kertoi.[7]
Teos herätti vilkasta kansainvälistä keskustelua, joka kiihtyi entisestään taiteilija David Datunan syötyä banaanin.[2] Kolme kopiota teoksesta myytiin sen ensimmäisestä näyttelystä hintaan 120 000 – 150 000 dollaria kappale[8]. Ostajat saivat kaupassa taiteilijan laatiman aitoustodistuksen ja teoksen asennusohjeet – banaani ja teippi heidän oli hankittava itse[8].
Toukokuussa 2023 taideopiskelija Noh Huyn-soo sieppasi banaanin gallerian seinältä, söi sen ja teippasi tyhjät kuoret takaisin seinään[9]. Galleria korvasi banaanin uudella banaanilla, samoin kuin tehtiin joka tapauksessa parin päivän välein[9].
Marraskuussa 2024 kryptomiljonääri Justin Sun osti teoksen huutokaupasta 6,2 miljoonalla dollarilla (vajaat 5,9 miljoonaa euroa) ja söi teoksen banaanin[10]. Teoksen myynyt huutokauppakamari totesi, että banaani sen paremmin kuin teippikään eivät olleet alkuperäisiä, vaan uudet osat hankitaan joka kerran, kun teos asetetaan näytteille[11]. Huutokaupassa myyty banaani oli ostettu edellisenä päivänä hedelmäkojusta 35 centin hinnalla[12]. Tällä kerralla ostaja sai kaupassa paitsi aitoustodistuksen ja asennusohjeet, myös teippirullan ja banaanin[11]. Ohjeet ja aitoustodistus olivat yksi kolmesta alkuperäiskappaleesta, jotka oli myyty teoksen ensimmäisestä näyttelystä[13].