Max Rand

Nykymaailmassa Max Rand on ongelma, joka on saanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Jo useiden vuosien ajan Max Rand:stä on tullut tutkijoiden, yritysten ja hallitusten kiinnostava kohde, joka on herättänyt laajaa keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Max Rand:n merkitys on näkynyt eri aloilla politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja talouteen. Tässä artikkelissa käsitellään erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia Max Rand:een, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin sen vaikutus tänään ja tulevaisuudessa.

Max Rand
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1942
Helsinki
Kuollut22. maaliskuuta 1992 (49 vuotta)
Helsinki

Max Rand (17. lokakuuta 1942 Helsinki – 22. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen toimittaja.[1]

Sukunimensä Rand peri virolaiselta isältään: Ewald Rand (1902–1954) oli syntyisin Pärnumaan Vändrasta. Isä avioitui vuonna 1936 suomalaisen Irma Englundin (1906–1953) kanssa ja siirtyi Suomeen, jossa hänet vihittiin papiksi vuonna 1945. Max Rand jäi orvoksi jo 12-vuotiaana.

Rand aloitti toimittajanuransa vuonna 1962 Ylioppilaslehdessä. Tämän jälkeen hän työskenteli kulttuuritoimittajana ensin Uudessa Suomessa ja vuosina 1963–1968 Helsingin Sanomissa, jossa hän toimi myöhemmin avustajana. Vuodesta 1969 hän työskenteli Yleisradiossa, jossa hän muun muassa toimitti 1970-luvun puolivälissä radio-ohjelmasarjaa Käyrä korkealla yhdessä Esko Seppäsen kanssa. Rand kuului myös radion Eurooppalaisia puheenvuoroja -sarjan tekijöihin, jotka saivat vuonna 1988 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Hänelle itselleen myönnettiin vuonna 1990 Suomen Kuvalehden journalistipalkinto.[1]

Rand oli tekemässä vuonna 1971 julkaistua teosta Joukkotiedotus yhteiskunnassa: johdatus joukkotiedotuskasvatukseen Yrjö Ahmavaaran, Sirkka Minkkisen, Kaarle Nordenstrengin ja Margaretha Starckin kanssa. Hän myös suomensi Bertolt Brechtin teokset Aikamme teatterista: epäaristotelelaisesta dramatiikasta ja Kolmen pennin ooppera, jälkimmäisen yhdessä Turo Unhon kanssa.[2]

Randin puoliso oli Setan puheenjohtajanakin toiminut vasemmistopoliitikko Jorma Hentilä.[3][4] Hän kuului myös itse Setan aktiiveihin.

Rand kuoli 49-vuotiaana syöpään vuonna 1992.[1]

Julkaisuja

  • Joukkotiedotus yhteiskunnassa : Johdatus joukkotiedotuskasvatukseen ; kirj. Yrjö Ahmavaara, Sirkka Minkkinen, Kaarle Nordensteng, Max Rand ja Margaretha Starck ; kuvitus Anita Ahmavaara. Forum-kirjasto. Tammi 1971
  • Kulttuurihistorioitsija Egon Friedellin ajatuksia (vuodelta 1984) ja Kirjailija Lars Gyllenstenin näkemyksiä (vuodelta 1982) ohjelmassa Eurooppalaisia puheenvuoroja : jaksot 1-4/4. Yleisradio, tallennepalvelu, Helsinki 1986
  • Erilaisuudessa on Euroopan voima ohjelmassa Eurooppalaisia puheenvuoroja. 2 ; toimittajat Pirkko Peltonen-Rognoni, Erkki Raatikainen ja Max Rand. Yleisradio, tallennepalvelu, Helsinki 1989
  • Mitä Saksan sisällä tapahtuu. Paasikivi-seuran monistesarja nro 96. Helsinki 1990

Suomennoksia

  • Bertolt Brecht : Aikamme teatterista : epäaristotelelaisesta dramatiikasta ; valikoinut Sigfried Unseld ; suom. Max Rand. Forum-kirjasto 11. Tammi 1965 (alkuteos Schriften zum Theater)
  • Bertolt Brecht : Setšuanin hyvä ihminen ; suom. Elvi Sinervo ; liitteet valinneet ja suom. Max Rand ja Turo Unho. Otava 1967, 3. painos 1972 (alkuteos Der gute Mensch von Sezuan)
  • Bertolt Brecht : Kolmen pennin ooppera ; suom. Max Rand ja Turo Unho ; laulut suom. Elvi Sinervo. Otava 1970 (alkuteos Die Dreigroschenoper)

Lähteet

  1. ↑ a b c Moring, Kirsikka: Toimittaja Max Rand. Syvästi sivistynyt suomalainen maailmankansalainen. Helsingin Sanomat, 24.3.1992.
  2. ↑ FENNICA - Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto. Viitattu 23.10.2010.
  3. ↑ Ajankohtaisen kakkosen vuoden 1996 homoliitto-ilta yle.fi. Viitattu 23.10.2010.
  4. ↑ Itkonen, Helena: Ikääntynyt parisuhde paranee huoltamalla. Vanhustyö, 2012, nro 5, s. 23. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 11.11.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

  • Hentilä, Jorma & Pöppönen, Hannu: Max Rand – syntynyt eurooppalaiseksi. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-13834-0