Tässä artikkelissa tutkimme Mel Patton:tä ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Mel Patton on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe jo pitkään, ja sen merkitys on edelleen ilmeinen useilla alueilla. Erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat ilmaantuneet Mel Patton:n ympärillä, sekä sen kehitystä ajan myötä analysoidaan. Lisäksi käsitellään seurauksia, joita Mel Patton:llä voi olla eri yhteyksissä, jokapäiväisestä elämästä globaalille tasolle. Tämä artikkeli tarjoaa kattavan analyysin Mel Patton:stä ja sen vaikutuksista yhteiskunnan eri osa-alueisiin tavoitteenaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä laajasta ja merkittävästä aiheesta.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() Mel Patton valmentajansa kanssa vuonna 1948. | |||
Maa: ![]() | |||
Miesten yleisurheilu | |||
![]() | |||
![]() |
Lontoo 1948 | 200 m | |
![]() |
Lontoo 1948 | 4×100 m |
Melvin Emery ”Mel” Patton (16. marraskuuta 1924 Los Angeles[1] – 9. toukokuuta 2014 Fallbrook[2]) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija ja olympiavoittaja.
Patton voitti Lontoon kesäolympialaisissa 1948 kaksi kultamitalia: 200 metrin juoksusta ajalla 21,1[3] ja 4 × 100 metrin viestijuoksusta. Jälkimmäisessä lajissa hänen lisäkseen voittajajoukkueeseen kuuluivat Barney Ewell, Lorenzo Wright ja Harrison Dillard.
Patton ei osallistunut koskaan Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin.
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Archie Hahn | 1908: Bobby Kerr | 1912: Ralph Craig | 1920: Allen Woodring | 1924: Jackson Scholz | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Mel Patton | 1952: Andy Stanfield | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Livio Berruti | 1964: Henry Carr | 1968: Tommie Smith | 1972: Valeri Borzov | 1976: Don Quarrie | 1980: Pietro Mennea | 1984: Carl Lewis | 1988: Joe DeLoach | 1992: Mike Marsh | 1996: Michael Johnson | 2000: Konstantinos Kenteris | 2004: Shawn Crawford | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Andre De Grasse | 2024: Letsile Tebogo |