Mestari (vuoden 1979 elokuva)
Tämän päivän artikkelissa puhumme Mestari (vuoden 1979 elokuva):stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Mestari (vuoden 1979 elokuva) on aihe, joka vaikuttaa monien ihmisten elämään, koska sillä on suora vaikutus yhteiskuntamme eri puolille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Mestari (vuoden 1979 elokuva):een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Mestari (vuoden 1979 elokuva), tavoitteenamme tarjota täydellinen ja monipuolinen näkemys tästä aiheesta. Epäilemättä Mestari (vuoden 1979 elokuva) on jännittävä ja monimutkainen aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.
| Mestari | |
|---|---|
| The Champ | |
 |
|
| Ohjaaja | Franco Zeffirelli |
| Käsikirjoittaja | Walter Newman |
| Tuottaja | Dyson Lovell |
| Säveltäjä | Dave Grusin |
| Kuvaaja | Fred J. Koenekamp |
| Leikkaaja | |
| Pukusuunnittelija | Theoni V. Aldredge |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | MGM Metro-Goldwyn-Mayer Pictures |
| Levittäjä | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Ensi-ilta | 1979 |
| Kesto | 123 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Mestari (The Champ) on Franco Zeffirellin ohjaama yhdysvaltalainen urheilumelodraama vuodelta 1979. Elokuvan pääosissa ovat Jon Voight, Faye Dunaway ja Ricky Schroder.[1]
Sama Frances Marionin kirjoittama tarina on tehty elokuvaksi myös 1931, ohjaajana King Vidor. Tuolloin Marion palkittiin Oscarilla.[1]
Mestari oli Joan Blondellin viimeinen elokuva, joka tuli ensi-iltaansa hänen elinaikanaan. Blondell kuvasi samaan aikaan myös kahta muuta elokuvaa, jotka valmistuivat vasta hänen kuoltuaan.
Juoni
Entinen ammattinyrkkeilijä, nyt alkoholisoitunut hevosten hoitaja (Voight) on pienen pojan (Schroder) yksinhuoltaja. Pojan äiti (Dunaway) ilmestyy uudelleen kuvioihin ja alkaa rauhallinen taistelu huoltajuudesta. Mies päättää ryhdistäytyä ja palata uudelleen kehään.[2][1]
Vastaanotto
Ricky Schroder palkittiin lapsiroolistaan Golden Globe -gaalassa, jossa myös Jon Voight oli ehdokkaana miespääosastaan[3]. Dave Grusin oli elokuvan musiikista Oscar-ehdokkaana.[4]
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kutsui Mestaria sen tv-esityksen alla 1987 laskelmoiduksi, pitkäveteiseksi, pitkitetyksi, tylsäksi ja äiteläksi nyyhkytarinaksi. ”Franco Zeffirelli on käsitellyt tarinaa kuin harkintakykynsä menettänyt silmäpuoli sentimentaalikko, jolle elokuva ja elämä ovat yhtä kyynelten virtaa. Näyttelijät saavat uida tuossa virrassa oman onnensa nojassa.”[2]Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano moitti, etteivät Voight ja Dunaway ole uskottavia rooleissaan, mutta antoi elokuvalle kuitenkin kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Romano, Bello: ”Mestari”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ a b Fränti, Mikael: Pitkäveteinen Mestari. Helsingin Sanomat, 8.2.1987, s. 104. Näköislehden etusivu (tilaajille).
- ↑ The Champ The Golden Globe Awards. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
- ↑ The 52nd Academy Awards – 1980 Academy of Motion Picture Arts and Sciences – Oscars.org. Viitattu 9.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Mestari Internet Movie Databasessa (englanniksi)