Miguel Miramón

Miguel Gregorio de la Luz Atenógenes Miramón y Tarelo, tunnettu lyhyellä nimellään Miguel Miramón, (29. syyskuuta 1832 México – 19. kesäkuuta 1867 Santiago de Querétaro) oli meksikolainen upseeri ja konservatiivipoliitikko. Hän toimi Meksikon presidenttinä vuoden 1859 helmikuusta vuoden 1860 joulukuuhun. Hän oli maansa ensimmäinen itsenäisyyssodan jälkeen syntynyt valtionpäämies. ^[1]

Miguel Miramón syntyi perheeseen, joka oli juuriltaan ranskalainen. Hän meni sotilaskouluun jo nuorena ja osallistui Yhdysvaltoja vastaan käytyyn sotaan vain 15-vuotiaana. Hän jäi kurssikavereineen Yhdysvaltojen armeijan sotavangiksi, ja pojista tuli meksikolaisille yhdysvaltalaisia vastaan käydyn kamppailun symboleita. ^{[2] [3]}

Sodan päätyttyä ja päästyään sotavankeudesta Miramón suoritti tutkintonsa loppuun. Hän kohosi nopeasti arvoasteikossa lahjakkuutensa ja miellyttävän persoonallisuutensa vuoksi. Everstiksi hänet ylennettiin vuonna 1855. Poliittiselta kannaltaan hän lähentyi konservatiiveja, sillä hänelle merkitsi katolinen kirkko paljon ja hän halusi pitää sen aseman yhteiskunnassa korkealla. ^{[1] [2]}

Meksikossa syttyi sisällissota vuonna 1854 konservatiivien ja reformistien välille. Miramón liittyi sotaan konservatiivien puolella vuonna 1856. Sodassa hän koki monia seikkailukirjamaisia vaiheita taisteluineen, vangitsimiseen ja pakenemisineen. ^{[1] [3]}

Konservatiivit nimittivät Félix María Zuloagan presidentiksi. Hän nimitti useita liberaalien vastaisia taisteluita voittaneen Miramónin prikaatinkenraaliksi. Sotasankarin maineensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa johdosta Miramónista tuli maan johtava konservatiivi. Konservatiivit olivat tyytymättömiä Zuloagaan ja syöksivät hänet vallasta. He nimittivät hänen tilalleen Miramónin, joka yritti nimittää edeltäjänsä uudelleen presidentiksi. Tämä kuitenkin kieltäytyi kunniasta, ja Miramónista tuli 25-vuotiaana maansa historia nuorin valtionpäämies. ^[2]

Sisällissota kääntyi kuitenkin pian konservatiivien tappioksi. Liberaalit valloittivan pääkaukupungin joulukuussa 1860, ja Miramón siirtyi maanpakoon ensin Kuubaan ja sitten Europpaan. Euroopassa hän oleskeli etupäässä Ranskassa, missä tapasi konservatiivien monarkistisiiven edustajia. He pääsivät tapaamaan Napoleon III:n, joka päätyi tukemaan heidän asiaansa. Hänen intressissään oli tehdä Meksikosta Ranskan satelliittivaltio ja rikastua sen luonnonvarojen avulla. Suunitelmissa päädyttiin lopulta siihen, että Meksikon keisarikruunua tarjottiin Maksimilian von Habsburgille.^{[1] [2]}

Ranska teki intervention Meksikoon ja Miramón yritti palata maahan vuonna 1862. Sitä ei kuitenkaan sallittu, ja hän jäi oleskelemaan Kuubaan. Ranskalaisten nimittämä väliaikainen hallitus salli hänen palata seuraavana vuonna.^[2]

Miramón palasi vuonna 1863 Méxicoon ja tarjosi palveluitaan valtaistuimelleen nousseelle keisari Maximilian I:lle. Kohteliaasti todettiin, että juuri nyt ei ole mitään sopivaa tarjolla. Keisari tiesi Miramónin aseman ja suosion konservatiivileirissä eikä halunnut itselleen kilpailijaa. Hän palkitsi Miramónin kunniamerkillä ja lähetti hänet Preussiin opiskelemaan tykistöstrategiaa. ^{[2] [3]}

Ranska alkoi vetäytyä Meksikosta vuoden 1866 lopussa. Miramón kiirehti takaisin kotimaahansa auttaakseen horjuvaa keisarikuntaansa. Maximilian I oli jo valmis luopumaan kruunustaan ja palaamaan Eurooppaan, mutta arvellaan, että juuri Miramón taivutteli hänet jäämään ja jatkamaan taistelua.^[2]

Miramónin joukot hävisivät taistelun ylivoimaisille tasavaltalaisille ja vetäytyivät Querétaroon. Hänen joukkonsa taistelivat piiritetyn kaupungin hallinnasta urheasti. Miramón itse haavoittui vaikeasti. Piiritys päättyi, kun lahjottu upseeri neuvoi tasavaltalaisille reitin läpi piiritysrenkaan. ^{[2] [3]}

Benito Juárez oli antanut lain, jonka mukaan Ranskan miehitysjoukkoja avustaneet tulee laittaa syytteeseen maanpetoksesta. Rangaistuksena olisi kuolemantuomio. Kenraalit Miramón, Tomás Mejía ja keisari Maximilian I asetettiin syytteeseen, ja heille langetettiin kuolemantuomio. Teloituksessa Maximilian I antoi Miramónille kunniapaikan teloitettavien ryhmän keskeltä. ^[2]