Mikko Nisula

Tässä artikkelissa käsittelemme Mikko Nisula-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta. Tämän mukaisesti analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen vaikutuksia eri alueilla ja mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja, joita voidaan ehdottaa. Mikko Nisula on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, joten on tärkeää tutkia sen eri puolia sen ymmärtämiseksi täysin. Toivomme, että tämä artikkeli toimii arvokkaan tiedon lähteenä ja tilana pohdiskelulle ja kriittiselle analyysille Mikko Nisula:stä.

Mikko Nisula (s. 9. syyskuuta 1974) on suomalainen orkesterimusiikin säveltäjä. Hän opiskeli Pietarin konservatoriossa, ja suoritti sävellysdiplomin vuonna 2002. Nisulan instrumentti on harmonikka.[1]

Teoksia

Näyttämöteos

Orkesterimusiikki

  • Kalevala-sinfonia orkesterille (2020-2022)
  • Vellamon neidot orkesterille (2016)
  • Lappalainen capriccio orkesterille (2011)
  • juhlamarssi Seppelöity Athene orkesterille (2010)
  • kamarikonsertto nro 2 Lumouksia kamariorkesterille (2004, 2006)
  • Lumikuningatar orkesterille (2002)
  • Serenades pienelle orkesterille (2000, 2005)
  • Sudenmorsian orkesterille

Konsertoivia teoksia

  • Estrellita Rapsodia bandoneónille ja orkesterille (2020)
  • konsertto Kesäyön kaupunki soolopianolle ja orkesterille (2018)
  • sinfonia concertante sooloklarinetille ja orkesterille (2007–2009)
  • Kamarikonsertto nro 1 huilulle, klarinetille, fagotille ja pienelle jousiorkesterille (2001)
  • Kukkiva maa Op. 2 soolosopraanolle ja orkesterille (1995)

Kuoroteoksia

  • Poésies lutéciennes sekakuorolle (2023)
  • Väinämöisen paluu mieskuorolle (2019)
  • Stjärnan sekakuorolle (2018)
  • Inspiraatio Op. 32 sekakuorolle (2013)


Lähteet

  1. ↑ https://core.musicfinland.fi/composers/mikko-nisula Mikko Nisula :: 9 September 1974] FIMIC