Mikrolisäys

Tässä artikkelissa tutkimme Mikrolisäys:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Mikrolisäys:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Analysoimme, kuinka Mikrolisäys on kehittynyt ajan myötä ja miten se edelleen vaikuttaa tapaamme, jolla suhtaudumme, työskentelemme ja navigoimme digitaalisessa maailmassa. Tarkastellaan eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta Mikrolisäys:n merkitystä ja vaikutuksia tämän päivän yhteiskunnassa ja sen projisointia tulevaisuuteen.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Physcomitrella patens -sammal kasvaa petrimaljoissa, joissa on agarpohjaista kasvualustaa.
Kasvien kasvatusta koeputkissa.

Mikrolisäys tarkoittaa kasvien suvutonta lisäämistä eli kloonaamista solukkoviljelymenetelmien avulla. Mikrolisättäessä kasvia siitä irrotetaan solukkoa tai kasvupiste, joka siirretään kasvamaan steriilille ravintoalustalle, jossa siitä muodostuu uusi kasvi. Mikrolisäyksessä käytetään usein apuna kasvihormoneja, kuten auksiinia ja sytokiniiniä.[1]

Esimerkki mikrolisäyksen kulusta

Mikrolisättävästä kasvista irrotetaan haluttua solukkoa tai kasvupisteitä ja siirretään ne kasvamaan joko ravintoliuokseen tai kiinteälle ravintoalustalle. Irrotettu kasvupiste alkaa muodostaa yleensä versoa, mutta irrotettu solukko ryhtyy tuottamaan kallusta erilaistuneiden solujen sijaan.

Kasvupisteen tuottama verso siirretään yleensä suoraan juurrutusalustalle, joka sisältää auksiinia, ja juurten muodostuttua se istutetaan multaan. Solukosta muodostunut kallus voidaan jakaa pienempiin osiin ja siirtää edelleen ravintoliuokseen tai -alustalle ja siten lisätä kalluksen määrää. Kun kallusta on tuotettu tarpeeksi, siirretään kalluspaloja versotusalustoille, jotka sisältävät sytokiniiniä ja joissa kallus alkaa tuottaa pieniä versoja. Versojen ollessa noin senttimetrin korkuisia ne leikataan irti kalluksesta ja siirretään juurrutusalustalle, jossa niihin muodostuu juuret. Juurten ollessa sopivan mittaisia voidaan tuotetut versot istuttaa multaan.

Mikrolisättäviä lajeja

Mikrolisäys on taloudellisesti merkittävä tapa tuottaa uusia taimia monilla kasvilajeilla, joiden siementuotanto on heikkoa tai olematonta, kuten banaanilla. Muita yleisesti mikrolisättäviä lajeja ovat mm. avokado, sitrushedelmät, ananas, peruna, mansikka, viiniköynnös, vadelma, herukat sekä puut kuten lehmukset.

Lähteet

  1. ↑ Parkkinen, Laura: Koivun mikrolisääminen ja mykoritsainokulaatio in vitro -kasvatuksessa, s. 10. (Pro gradu) Biotieteiden laitos, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.8.2020.

Aiheesta muualla

  • Kononen, Heidi & Keski-Korpela, Niina: Mikrolisäys tuottaa terveitä kasvikopioita Yle Uutiset. 14.4.2013. Viitattu 30.8.2020.
  • Vesala, Kati: Mikrolisäys. Mikrolisäyslaboratorion toimintaohje. (Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, puutarhatalouden koulutusohjelma) Lepaa: Hämeen ammattikorkeakoulu – HAMK, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.8.2020.