Mimas
Tässä artikkelissa Mimas:tä käsitellään laajasta ja täydellisestä näkökulmasta, ja tavoitteena on tarjota lukijalle globaali ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta. Asiaankuuluvat näkökohdat analysoidaan ja päivitetään ja tarjotaan totuudenmukaista tietoa, joka tulee luotettavista asiaan erikoistuneista lähteistä. _Var1 on nykyään erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joten on tärkeää ymmärtää sen merkitys ja vaikutukset eri alueilla. Artikkelin aikana esitellään erilaisia lähestymistapoja ja mielipiteitä sekä konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat rikastuttamaan Mimas:n ymmärtämistä.
| Mimas | |
|---|---|
 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | William Herschel |
| Löytöaika | 1789 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Saturnus |
| Keskietäisyys | 185 404 km |
| Eksentrisyys | 0,0202 |
| Kiertoaika | 22 h 37 min 5 s |
| Inklinaatio | 1,51° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | 397,2 (418,2×392,4×382,8) km |
| Pinta-ala | 1 990 000 km2 |
| Massa | 3,84 × 1019 kg |
| Keskitiheys | 1,17 g/cm3 |
| Painovoima pinnalla | 0,077 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 22 h 37 min 5 s |
| Akselin kaltevuus | 0,005° |
| Albedo | 0,77 |
| Pinnan lämpötila |
alin: K- keski: 64 |
| Kaasukehän ominaisuudet | |
| Kaasunpaine | - |
Mimas on Saturnuksen kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1789.[1]
Nimi
Kuu on nimetty kreikkalaisen mytologian henkilön, Gaian pojan Mimaksen mukaan. Se tunnetaan myös tunnuksella Saturnus I.
William Herschelin poika, John Herschel, ehdotti kuulle nimeä "Mimas" vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope[2]. Myös muut silloin tunnetut kuusi kuuta ovat saaneet nimensä kyseisestä julkaisusta.
Fyysiset ominaisuudet
Mimaksen alhainen tiheys (1,17 g/cm³) viittaa siihen että se koostuu lähinnä vesijäästä kiven osuuden ollessa pieni. Vuorovesivoimat vaikuttavat kuuhun niin, ettei se ole täysin pallomainen; sen pisimmän ja lyhimmän akselin ero on noin 10 %. Mimaksen jokseenkin munamainen muoto on erityisen selkeästi nähtävissä uusissa Cassini-luotaimen ottamissa kuvissa.
Mimaksen huomattavin piirre on valtava, 130 kilometrin läpimittainen törmäyskraatteri nimeltään Herschel kuun löytäjän mukaan. Herschelin läpimitta on lähes kolmasosa koko kuun halkaisijasta; kraatterin reunavallit ovat noin 5 km:n korkuisia, osa sen pohjasta ulottuu 10 km:n syvyydelle, ja sen keskushuippu kohoaa 6 km kraatterin pohjan yläpuolelle. Jos Maassa olisi suhteessa samankokoinen kraatteri, olisi sen oltava halkaisijaltaan yli 4 000 km eli Kanadaa leveämpi. Kraatterin muodostanut törmäys on lähes hajottanut koko kuun; Mimaksen vastakkaisella puolella on nähtävissä halkeamia, jotka saattavat olla peräisin kuun läpi kulkeneista šokkiaalloista.
Pinta on pienten törmäyskraatterien täyttämä, mutta toista lähellekään Herschelin kokoista kraatteria ei kuussa ole. Vaikka Mimas onkin hyvin kraatteroitunut, kraatteroituminen ei ole ollut tasaista. Suurin osa pinnasta on yli 40 km:n läpimittaisten kraatterien peittämä, mutta eteläisellä napa-alueella yli 20 km:n läpimittaisia kraattereita ei juurikaan ole. Tämä viittaa siihen, että jokin prosessi on hävittänyt suuremmat kraatterit.
Tutkijat ovat määrittäneet virallisesti kaksi geologista muodostelmatyyppiä Mimaksella: crater (kraatterit) ja chasmata (rotkot).
Cassini-luotain on ohittanut Mimaksen ja ottanut siitä kuvia.[3]
Lähteet
- ↑ Baalke, Ron: Historical Background of Saturn's Rings NASA. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
- ↑ http://adsabs.harvard.edu//full/seri/MNRAS/0008//0000042.000.html
- ↑ Suominen, Mikko: Cassini otti tarkimmat kuvat Mimas-kuusta avaruus.fi. 17.2.2010. avaruus.fi. Viitattu 26.5.2011.
Aiheesta muualla
| Paimenkuut | |
|---|---|
| Samarataiset | |
| G-rengas | Aegaeon |
| Sisemmät suuret kuut | |
| Alkyonidit | |
| Ulommat suuret kuut | |
| Inuiittiryhmä | |
| Viikinkiryhmä | |
| Gallialaisryhmä | |
| Varmistamattomat |