Minskin keskusrautatieasema

Nykyään Minskin keskusrautatieasema on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialla maailmassa. Minskin keskusrautatieasema on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai jokapäiväiseen elämään liittyvän vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Minskin keskusrautatieasema:n tärkeimpiä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Analysoimme sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja, joita on ehdotettu tämän ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi tutkimme asiantuntijoiden mielipiteitä ja kokemuksia henkilöiltä, ​​joihin Minskin keskusrautatieasema on vaikuttanut. Valmistaudu uppoutumaan täydelliseen ja rikastuttavaan Minskin keskusrautatieasema-analyysiin!

Minskin keskusrautatieasema,

Minskin matkustajaliikenteen keskusasema,

Мінск-Пасажырскі (Minsk-Pasažyrski)
Arkkitehti Viktar Kramarenkan suunnitteleman Minskin päärautatieaseman (2000) julkisivu kadulle.
Arkkitehti Viktar Kramarenkan suunnitteleman Minskin päärautatieaseman (2000) julkisivu kadulle.
Perustiedot
Sijainti 53°53′26″N, 027°33′02″E
Osoite Rautatieaseman aukio 3 (valkoven. Прывакзальнай плошчы 3, Pryvakzalnai Ploštšy 3), Minsk, 220050 [1]
Kunta Minsk
Valtio Valko-Venäjä
Avattu 1871-1873 (ensimmäinen asema: Vilnan asema), 2000 (nykyinen pääasema) [2]
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Valko-Venäjän rautatiet, (osa kaukojunista): Venäjän rautatiet
Kaukoliikenne eri puolille Valko-Venäjää ja ulkomaille, mm. Berliini, Kaliningrad, Kaunas, Moskova, Pietari, Praha, Smolensk, Varsova, Vilna,...
Paikallisjunat Linjat Maladzetšnan, Oršan, Asipovitšyn ja Baranavitšyn suuntaan
Vaihtoyhteydet Minskin metron Leninin aukion asema ja muu paikallisliikenne, Minskin keskuslinja-autoasema
Asemarakennus
Suunnittelija arkkitehti Viktar Kramarenka, apunaan arkkitehti Mihail Vinahradau ja insinööritoimisto GP Minskprojekt[3]
Rakennettu 2000
Lipunmyynti kyllä (24h), myös kansainvälisille reiteille

Minskin keskusrautatieasema eli Minskin matkustajaliikenteen keskusasema (valkoven. Мінск-Пасажырскі, Minsk-Pasažyrski, ven. Минск-Пассажирский, Minsk-Passažirski) on rautatieasema Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Asema on sekä Minskin lähiliikenteen junien että maan pikajunaliikenteen keskusasema.

Historia

Minskin keskusaseman paikalla sijaitsi alun perin vuosina 1871–1874 puusta rakennettu Vilnan asema.
Minsk on Valko-Venäjän henkilöjunaliikenteen tärkein asema
Minsk on Valko-Venäjän henkilöjunaliikenteen tärkein asema
Minskin keskusrautatieasema

Minskin ensimmäinen rautatieasema oli Venäjän tsaarin Aleksanteri II aikana Vilna–Minsk-radan äärelle 1870-luvun alkupuolella rakennettu Vilnan asema (valkoven. Віленскі вакзал, ven. Виленский вокзал). Tämä rata jatkui edelleen Vilnasta Itämeren rannalle Liepājaan ja kaakossa Romnyyn, joka sijaitsee nykyisen Sumyn alueella Ukrainassa. Aluksi asemarakennelmat olivat puusta, mutta 1890 tilalle rakennettiin kivinen asemarakennus. Toisen maailmansodan aikana asemanseutu rakennuksineen tuhoutui. Vuosina 1948–1956 Minskin rautatieaseman aukiosta rakennettiin arkkitehti B. Rubanenkon johtaman suunnittelijaryhmän johdolla mahtipontinen Neuvostoliiton paraatiportti länteen. [2]

Nykyinen matkustajaliikenteen keskusasema ympäristön maisemointeineen rakennettiin vuosina 1992–2001 arkkitehti Viktar Kramarenkan suunnitelmien pohjalta. Itse asemarakennus valmistui 2000. Asemarakennukseen kuuluu neljä maanpäällistä ja yksi maanalainen kerros. [2]

Liityntäliikenne

Aseman naapurina samalla Rautatieaseman aukiolla sijaitsee Minskin keskuslinja-autoasema. [2] Asemalta on pääsy myös läheiselle Itsenäisyyden aukiolla sijaitsevalle Minskin metron Leninin aukion asemalle (valkoven. Плошча Леніна, Pložtša Lenina, ven. Площадь Ленина).[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Минск транспортный. План города (Minsk transportnyi. Plan goroda) 1:39 000 (+ keskusta tarkemmin). Minsk: Квадрограф, 2011. 4813516000350 (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d С.Н. Мащенко: Минск и окрестности - Minsk and Surroundings, s. 166-169. Minsk: Višeišaja škola, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9 (venäjäksi) ja (englanniksi)
  3. ↑ Železnodorožnyi vokzal v. g. Minske prof. Kramarenkon arkkitehtitoimisto, kramarenko.com. Viitattu 6.9.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla