Minstreli
Tässä artikkelissa perehdymme Minstreli:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään. Minstreli on ollut eri alojen asiantuntijoiden mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena, ja he ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen monipuolisuuden ymmärtämiseen. Analysoimme kuinka Minstreli on vaikuttanut yhteiskuntaan aikojen saatossa ja miten eri kulttuurit ja sukupolvet ovat tulkinneet sitä. Lisäksi tarkastelemme sen roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä sekä sen vaikutusta taiteeseen, tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Minstreli:tä ja tarjoamaan kattavan kuvan tästä tärkeästä ja kiehtovasta aiheesta.
Minstreli (eng. minstrel, ransk. ménestrel) oli keskiajalla kiertelevä tai hovissa työskennellyt kansanmuusikko, laulaja ja tempuntekijä.[1] [2]
Nimityksen alkuperä on latinan sanoissa ministerialis tai minister, palvelija. Minstreli oli lähinnä Englannin aatelishoveissa esiintynyt viihdyttäjä, muusikko, temppujentekijä, laulaja tai runoniekka. Joillakin minstreleillä oli suhteellisen pysyvä asema hovissa, kun taas toiset liikkuivat kaupungista toiseen. Minstrelit esittivät vanhoja tarinoita, balladeja, romansseja ja rakkauslauluja. Minstrelit olivat hyvin suosittuja 1200–1300-luvulla, mutta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen heidän merkityksensä hiipui.[3]
Ruotsin valtakunnan suomenkielisellä alueella on keskiajalla käytetty kiertelevästä soittoniekasta, laulajasta ja ilveilijästä myös nimitystä leikari (ruots. lekare) [4][5] Myöhäisantiikin aikana tällaista henkilöä nimitettiin ilveilijäksi ja näyttelijäksi. Pohjoismaihin leikareita tuli kristinuskon mukana, ja heitä tavataan ainakin jo ennen vuotta 1000.
Katso myös
Lähteet
- Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
- Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY. Helsinki 2003. ISBN 951-0-27401-1.
- Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena. Jyväskylä 2015. ISBN 978-952-300-107-7.