Mitchell Leisen

Nykymaailmassa Mitchell Leisen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Syntymisestään lähtien Mitchell Leisen on vaikuttanut syvästi yhteiskunnan eri osa-alueisiin synnyttäen keskusteluja, pohdintoja ja merkittäviä muutoksia. Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään kattavasti ja syvällisesti Mitchell Leisen:n tärkeyttä tutkimalla sen eri näkökohtia ja seurauksia eri aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla se on tarkoitettu valaisemaan Mitchell Leisen:een liittyviä tärkeimpiä näkökohtia, jotta saataisiin aikaan parempaa ymmärrystä ja tietoisuutta sen merkityksestä ja merkityksestä nykyään.

Mitchell Leisen
Henkilötiedot
Syntynyt6. lokakuuta 1898
Menomonie, Wisconsin, Yhdysvallat
Kuollut28. lokakuuta 1972 (74 vuotta)
Woodland Hills, Kalifornia
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mitchell Leisen (6. lokakuuta 1898 Menomonie, Wisconsin – 28. lokakuuta 1972 Woodland Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, pukusuunnittelija ja lavastaja.[1][2] Hän aloitti Hollywoodissa pukusuunnittelijana, ja 1920- ja 1930-lukujen taitteessa hän oli Cecil B. DeMillen palveluksessa lavastajana.[1] Leisenin esikoisohjaus oli elokuva Rakkaus herää vuodelta 1933.[2] Hänen muita ohjauksiaan ovat muun muassa elokuvat Kuolematon rakkaus ja Pettäjän jäljillä (1950). Myöhempinä vuosinaan Leisen siirtyi televisio-ohjaajaksi. Ainoan Oscar-ehdokkuutensa Leisen sai vuoden 1929 elokuvasta Dynamiittia parhaasta lavastuksesta.[1] Leisen on saanut tähden Hollywood Walk of Famelle.[2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat vuonna 2004 Leisenin screwballkomedian Keskiyö (Midnight, 1939) yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Mitchell Leisen allmovie. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Mitchell Leisen Los Angeles Times. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  3. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made (Arkistoitu – Internet Archive). Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.