Moisö
Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Moisö:n kiehtovaan maailmaan, tutkia sen eri puolia ja pohtia sen merkitystä ja vaikutusta elämäämme. Kautta historian Moisö:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa, ja se on vaikuttanut tapaamme, jolla elämme, ajattelemme ja suhtaudumme ympäröivään maailmaan, ja muovannut sitä. Kattavan ja rikastavan analyysin avulla tutkimme Moisö:n useita ulottuvuuksia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Samoin uppoudumme asiantuntijoiden erilaisiin näkökulmiin ja mielipiteisiin aiheesta tavoitteenamme tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys Moisö:stä ja sen merkityksestä nykyään. Tämä artikkeli on epäilemättä ainutlaatuinen tilaisuus sukeltaa Moisö:n jännittävään universumiin ja ymmärtää sen todellista merkitystä elämässämme.
Moisö on huvilasaari ja historiallinen talonpaikka Suvisaariston pohjoisosassa lounaisessa Espoossa. Se sijaitsee pienen Moisöfjärdenin merialueen eteläsivulla. Moisön yksinäistalon historia tunnetaan 1540-luvulta alkaen, kesähuvila-asutusta saarella on ollut ainakin 1860-luvulta. Kasvillisuudeltaan Moisö on kulttuurivaikutteista.[1][2]
Moisön pinta-ala on noin 25 hehtaaria. Saaren erottaa sen kaakkoispuolella sijaitsevasta Ramsöstä Marenin salmi ja luoteispuolella sijaitsevasta Soukanniemestä Moisö sund. Moisön lounaispuolella sijaitsee Lilla Tallholmen ja Getholmin luonnonsuojelualue. Koillispuolella on kaksi pientä saarta: Rågholm ja Skaddan. Moisöstä on tieyhteys mantereelle Ramsön kautta.[1]
Moisön vanha talonpoikaistalo harjoitti maanviljelyksen sijaan hylkeenpyyntiä ja kalastusta, joten se erosi muista espoolaistaloista. Moisön varhaisin nimeltä tunnettu omistaja on Anders Nilsson vuodelta 1540. Vauras saaristolaistalo köyhtyi 1600-luvulle tultaessa, ja siitä tehtiin Espoon kartanon alainen rälssilampuotitalo, joka myös jäi vähäiseksi torppamaiseksi taloryhmäksi. Moisö itsenäistyi jälleen vasta 1823. Tuolloin Espoon kartano myi Moisön ja kaksi tilaa Svinöstä kolmelle talonpojalle. Tilat jaettiin. Ne yhdistettiin jälleen vuonna 1910 osakeyhtiöksi, joka alkoi palstoittaa alueelle huvilatontteja. Moisöstä oli erotettu 1930-luvulle tultaessa noin 120 huvilatonttia.[2]
Moisön päärakennus oli suurikokoinen puutalo, joka purettiin. Paikalle kohosi uusi asuinrakennus. Historiallisesta Moisön tilasta on jäljellä karja- ja talousrakennuksia. Moisön huviloista arkkitehtonisesti kiinnostavia ovat 1800-luvun lopulla rakennettu Villa Marssal sekä Matti Finellin suunnittelemat funktionalistiset Villa Brovik ja Villa Weber.[2]
Lähteet
- Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. (Toinen, tarkistettu painos) Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1
Viitteet