Momi näkee unta sodasta

Nykymaailmassa Momi näkee unta sodasta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Momi näkee unta sodasta kiinnittää edelleen miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa riippumatta siitä, onko se vaikutusta yhteiskuntaan, historiallinen merkitys tai vaikutus populaarikulttuuriin. Momi näkee unta sodasta on kehittynyt ja sopeutunut modernin yhteiskunnan muutoksiin ja kehitykseen, sillä sen historia ulottuu vuosisatojen taakse. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkea Momi näkee unta sodasta:een liittyvää sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

Momi näkee unta sodasta
La guerra e il sogno di Momi
Momi ja hänen lelusotilaansa.
Momi ja hänen lelusotilaansa.
Ohjaaja Segundo de Chomón
Käsikirjoittaja Giovanni Pastrone, Segundo de Chomón
Kuvaaja Segundo de Chomón
Pääosat Guido Petrungaro, Alberto Nepoti, Valentina Frascaroli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Itala Film
Ensi-ilta 15. huhtikuuta 1917 (Rooma)
Kesto 833/762 metriä (41 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva italiankielisin välitekstein
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
La guerra e il sogno di Momi

Momi näkee unta sodasta (ital. La guerra e il sogno di Momi) on vuonna 1917 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Näytelmäelokuvaa ja nukkeanimaatiota yhdistelevän filmin on ohjannut erikoistehostemestari Segundo de Chomón. Ensimmäistä maailmansotaa moniselitteisesti kuvaava elokuva oli yksi italian ensimmäisistä nukkeanimaatioista.

Juoni

Pikku Momi, äiti ja isoisä saavat kirjeen ensimmäisen maailmansodan rintamalla olevalta isältä. Isän kertomus sodasta jää painamaan lapsen mieltä, ja unessa Momin puiset lelusotilaat ryhtyvät taistelemaan keskenään.[1]

Näyttelijät

 Guido Petrungaro … Momi  
 Alberto Nepoti … Momin isä  
 Valentina Frascaroli … Momin äiti  
 Enrico Gemelli … isoisä  
 Stellina Toschi … lapsi[1]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto

Itala Filmin tuottama Momi näkee unta sodasta yhdistää näyteltyjä jaksoja erikoistehostemestari Segundo de Chomónin nukkeanimaatioon[1]. Se esittää lapsen näkemyksen sodan kauhuista joukkotuhoaseineen, taistelukaasuineen ja ilmataisteluineen. Propagandistisiin aikalaisfilmeihin verrattuna elokuvan suhde sotaan on ambivalentti.[2] Sensuuri vaati sen viimeisen välitekstin ”Rauha” korvattavaksi sanoilla ”Voittoisa rauha”[3].

De Chomónin teos on yksi Italian ensimmäisistä taidokkaista nukkeanimaatioista[4]. Elokuva sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta,[1] ja moniselitteisyytensä ansiosta sitä esitettiin myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa[5].

Restaurointi ja julkaisut

Elokuva on restauroitu Torinon kansallisessa elokuvamuseossa vuonna 1991. Restaurointi perustuu Milanon elokuva-arkistossa säilyneeseen puutteelliseen nitraattifilmiin ja myöhemmin tehtyihin kopioihin. Alkuperäisestä 833 metrin pituudesta on säilynyt 762 metriä. Elokuva on sävytetty ja väritetty.[6]

Momi näkee unta sodasta sisältyy Omaggio in musica a Segundo De Chomón -kirjan mukana julkaistuun DVD:hen, jolla on myös de Chomónin filmit Le Spectre rouge (1907) ja Lulù (1923). Stéphan Olivan, Jean-Marc Foltzin sekä I. Calvinon orkesterin ja kuoron musiikilla varustetuissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.[7] Äänetön versio on nähtävissä myös Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.

Lähteet

  • Reich, Jacqueline: The Maciste Films of Italian Silent Cinema. Bloomington: Indiana University Press, 2015. ISBN 978-0-253-01748-2

Viitteet

  1. ↑ a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1917 (1991), s. 141–142.
  2. ↑ Reich, s. 95–96.
  3. ↑ Reich, s. 105–106.
  4. ↑ Löschnigg, Martin & Sokolowska-Paryz, Marzena: The Great War in Post-Memory Literature and Film, s. 322. Berlin & Boston: Walter de Gruyter GmbH, 2014. ISBN 978-3-11-036290-9
  5. ↑ Reich, s. 144, 325.
  6. ↑ Museo Nazionale del Cinema: Collections museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  7. ↑ Museo Nazionale del Cinema: Publications museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.

Aiheesta muualla