Monialuehypoteesi

Tässä artikkelissa tutkimme Monialuehypoteesi:n aihetta yksityiskohtaisesti ja tarjoamme syvällisen analyysin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Tutustumme Monialuehypoteesi:n eri näkökohtiin ja tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla lukijamme ymmärtävät syvästi sen tärkeyden ja seuraukset eri alueilla. Pyrimme tutkimusten, tietojen ja todistusten avulla valaisemaan Monialuehypoteesi:tä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin, talouteen, politiikkaan ja muihin asiaan liittyviin aloihin. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet Monialuehypoteesi:n kehitykseen ajan myötä? Mitkä ovat suurimmat haasteesi tällä hetkellä? Mitkä ovat muuttujan Monialuehypoteesi mahdolliset tulevaisuuden seuraukset? Nämä ovat joitakin kysymyksiä, joita käsittelemme tässä artikkelissa tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Liity meihin tälle Monialuehypoteesi:n kiertueelle ja löydä kaikki, mitä tästä kiehtovasta aiheesta on tiedettävä!

Monialuehypoteesi on paleoantropologi Milford H. Wolpoffin vuonna 1988 esittämä ihmisen evoluution malli, jonka mukaan Homo erectus siirtyi Afrikasta noin kaksi miljoonaa vuotta sitten eri puolille maailmaa ja kehittyi ympäristöolojen mukaan paikallisiksi muodoiksi, kuten neandertalinihmiseksi ja nykyihmisen eri populaatioiksi, jotka kuitenkin koko ajan myös risteytyivät keskenään.[1][2]

Nykyisen yleisesti hyväksytyn alkukoti Afrikassa -teorian mukaan nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 100 000–200 000 vuotta sitten ja levittäytyi muille mantereille 50 000–60 000 vuotta sitten syrjäyttäen muut ihmislajit.[3] Nykyihminen on kuitenkin levittäytymisensä jälkeen risteytynyt Afrikan ulkopuolella jonkin verran ainakin neandertalinihmisen ja denisovanihmisen kanssa ja mahdollisesti muidenkin ihmislajien kanssa.[4]

Lähteet

  1. Sciencemag.org (ei vapaasti luettava)
  2. American Journal of Physical Anthropology (tiivistelmä luettavissa)
  3. Sciencemag.org (ei vapaasti luettava)
  4. Marko Hamilo: Geenit paljastavat: Ihminen risteytyi varhaisten serkkujensa kanssa 1.1.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 2.6.2015.