Nykyään Moniulotteinen köyhyysindeksi on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten, sukupuolten ja kansallisuuksien huomion. Syntymisestään lähtien Moniulotteinen köyhyysindeksi on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Ajan myötä Moniulotteinen köyhyysindeksi:stä on tullut keskustelunaihe eri alustoilla ja se on synnyttänyt lukemattomia mielipiteitä ja näkökulmia. Moniulotteinen köyhyysindeksi:n merkityksen kasvaessa on tärkeää syventyä sen eri puoliin ja ymmärtää sen vaikutus nykymaailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Moniulotteinen köyhyysindeksi:n vaikutuksia ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Moniulotteinen köyhyysindeksi (engl. Global Multidimensional Poverty Index, Global MPI) on Oxfordin yliopiston yhteydessä toimivan Oxfordin köyhyyden ja inhimillisen kehityksen aloite -ryhmän (OPHI) vuonna 2010 julkaisema, ja Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) käyttöönsä ottama, köyhyyttä kuvaava mittari.[1][2]
Moniulotteiseen köyhyysindeksiin vaikuttaa sekä köyhien ihmisten määrä että heidän kokemansa köyhyyden vakavuus.[2] Ulottuvuuksina arvioidaan koulutusta, terveydentilaa ja elinoloja. Mittari pohjautuu Sabina Alkiren ja James Fosterin kehittämään lähestymiseen.[3][4] Moniulotteisen mittaustapa voidaan nähdä täydentävän kuvaa köyhyydestä ja mittaavan sitä laajemmin kuin Maailmanpankin äärimmäisen köyhyyden köyhyysraja joksi on sovittu ostovoimakorjattu (PPP) käytettävissä oleva rahamäärä 1,25 dollarin/päivä (2005 tasolla).[1] Moniulotteisen köyhyysindeksi korreloi voimakkaasti matalan tulotason ja köyhyyden kanssa. Tämä antaa viitteitä siitä, että julkisten peruspalvelujen saatavuuden parantaminen toisi yhteiskunnalle merkittävää edistystä.[2]
Kesäkuun 2015 päivityksessä OPHI luetteloi globaalin MPI-indeksin 101 maailman maalle. Vertailumaissa asuu yhteensä 75 prosenttia maailman väestöstä eli 5,2 miljardia ihmistä. Tästä joukosta 1,6 miljardia ihmistä voidaan todeta moniulotteisen köyhyysindeksin perusteella köyhiksi. Heistä 54 prosenttia asuu Etelä-Aasiassa ja 31 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Enemmistö, eli 70 prosenttia MPI-köyhistä asuu keskitulotason maissa.[1]
Maatasolla korkein moniulotteisen köyhyysindeksin arvo on Nigerissä. Suhteellisesti (prosentuaalisesti) eniten MPI-köyhiä on Etelä-Sudanissa (91 % väestöstä). Maatason ohella MPI-köyhyyttä on arvioitu maiden sisällä kaikkiaan 884 ylemmän tason hallinnollisella alueella (maakuntataso) ja MPI-köyhin alue on 2015 vertailun mukaan Tšadissa. Aineiston vertailtavuutta vähentää jonkin verran se, että vanhimmilla tutkimusalueella on tapahtunut jo kehitystä ja olosuhteiden muuttumista aineistonkeruun (2004–2014) jälkeen.[1]