Monotoninen ortografia

Nykymaailmassa Monotoninen ortografia on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua. Olipa kyse akateemisella, ammatillisella tai henkilökohtaisella alalla, Monotoninen ortografia:stä on tullut olennainen ja ajankohtainen aihe. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Monotoninen ortografia on synnyttänyt monenlaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​Monotoninen ortografia:een liittyviä näkökohtia sen historiallisesta taustasta sen vaikutukseen populaarikulttuuriin. Lisäksi keskustelemme seurauksista ja haasteista, joita Monotoninen ortografia edustaa eri yhteyksissä, sekä mahdollisia ratkaisuja ja lähestymistapoja niiden ratkaisemiseksi. Liity kanssamme tälle kiertueelle Monotoninen ortografia:n kiehtovassa maailmassa!

Monotoninen ortografia (kreik. μονοτονικό σύστημα γραφής, monotonikó sýstima grafís) on nykykreikan kirjoittamisessa käytössä oleva diakriittisten merkkien järjestelmä. Se on huomattava yksinkertaistus polytonisesta ortografiasta, jota käytettiin muinaiskreikan kirjoittamiseen ja myös nykykreikassa virallisesti aina vuoteen 1982 saakka.[1]

Diakriittiset merkit

Monotonisen ortografian mukaiset diakriittiset merkit ovat:

Merkki Esim. Nimi Käyttö
´ akuutti Painollisen tavun merkkinä tavun vokaalissa tai diftongin jälkimmäisessä vokaalissa. Kaikissa kaksi- tai useampitavuisissa sanoissa, mutta ei yleensä käytetä yksitavuisissa sanoissa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Paino ja akuutti voivat olla vain jollakin sanan kolmesta viimeisestä tavusta.[1]
¨ treema Diftongin jälkimmäisessä vokaalissa sen ollessa ioota tai ypsilon merkitsemässä sitä, että vokaalit lausutaan erillisinä.

Käyttö

Akuuttia esiintyy vokaaleissa seuraavissa muodoissa:

Vokaalit
Pieni Iso
Painoton Painollinen Painoton Painollinen
α ά Α Ά
ε έ Ε Έ
η ή Η Ή
ι ί Ι Ί
ο ό Ο Ό
υ ύ Υ Ύ
ω ώ Ω Ώ

Lähteet

  1. a b Granqvist, Kimmo et al.: ΟΡΙΣΤΕ! (Oriste!) Nykykreikan alkeiskurssi, s. 15–16. Oy Finn Lectura Ab, 2006. ISBN 951-792-257-4

Aiheesta muualla