Moottoritorpedovene Tuuli
Nykymaailmassa Moottoritorpedovene Tuuli:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Teknologian edistymisen ja sosiaalisen kontekstin muutosten myötä Moottoritorpedovene Tuuli on tullut yhä tärkeämmäksi ja vaikuttaa jokapäiväisen elämän perusnäkökohtiin. Olipa se tutkimuskohteena, julkisen keskustelun päähenkilönä tai eri alueiden muutosten veturina, Moottoritorpedovene Tuuli vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ihmiset näkevät maailman ja suhtautuvat toisiinsa. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Moottoritorpedovene Tuuli:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa analysoimalla sen vaikutuksia ja ulottuvuutta nykypäivän elämän eri osa-alueilla.
| Tuuli | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Turun Veneveistämö |
| Palveluskäyttöön | 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 22 t |
| Pituus | 17,8 m |
| Leveys | 4,6 m |
| Syväys | 1,5 m |
| Koneteho |
2 × Isotta Frashcini W-18, 715 kilowattia Ford Flathead V-8 |
| Nopeus | 48 solmua |
| Miehistöä | 11 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 450 mm torpedoa 1 × Madsen 20 mm |
Tuuli (T 6) oli Suomen merivoimien Taisto-luokan moottoritorpedovene.
Valmistus
Alus rakennettiin Turun Veneveistämöllä 1943 ja sen suunnitteli italialaisten esikuvien mukaan insinööri Jarl Lindblom, joka suunnitteli alustyypin pohjarakenteen osin uudelleen merikelpoisuuden parantamiseksi nopeuden kärsimättä, ja tulos ylittikin odotukset. [1]
Palvelus
Pian palvelukseenoton jälkeen alus siirrettiin 6. syyskuuta 1943 Koivistolle 1. moottoritorpedovenelaivueen mukana. Samana iltana saatiin tieto Seivästön eteläpuolella matkaavasta Neuvostoliiton laivaston saattueesta, johon kuului hinaajia, proomuja sekä yli kymmenen sota-alusta. Ennen saattuetta laivue kohtasi vartioveneitä joutuen tulitaisteluun, jonka päätyttyä se palasi Koivistolle. Tuuli, Taisto ja Jyske lähtivät uuteen yritykseen, jolloin upotettiin hinaaja proomuineen. Alukset palasivat Koivistolle 7. syyskuuta kello 05.15.[2]
Alus osallistui 15. syyskuuta 1944 Suursaaren taisteluun, jolloin se osui Saksan laivaston M-luokan miinanraivaajaan.[2]
Aluksessa kokeiltiin 1970-luvulla vesisuihkupropulsiota suunniteltaessa lopulta prototyyppiasteelle jäänyttä uutta KNV-luokkaa (Kevyt nopea vartiovene). [3]
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Auvinen, Eero, Haukiala, Olli-Pekka & Meronen, Mikko: Taisto-luokan moottoritorpedoveneet. Turku: Forum Marinum, 2011. ISBN 978-952-67466-1-6
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
| Tarmo (T 1) - Taisto (T 2) - Tyrsky (T 3) - Tuima (T 4) - Tuisku (T 5) - |
| Edeltäjä: Nuoli-luokka – Seuraaja: Vasama-luokka |