Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Muhammad ibn Jarir al-Tabari:tä, aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Muhammad ibn Jarir al-Tabari on herättänyt yhteiskunnan eri alojen huomion alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteensä. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla Muhammad ibn Jarir al-Tabari:n muodostavia eri reunoja sekä niiden vaikutuksia eri yhteyksissä. Lisäksi korostamme Muhammad ibn Jarir al-Tabari:n kehitystä ajan myötä korostaen sen vaikutusta eri alueilla ja sen vaikutusta päätöksentekoon. Punnitsemalla Muhammad ibn Jarir al-Tabari:n eri näkökulmia pyrimme tarjoamaan kattavan näkökulman, joka rikastaa ymmärrystä tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Muhammad ibn Jarir al-Tabari (838 Tabaristan – 923 Bagdad) oli persialainen historioitsija ja Koraanin eksegeetti.[1][2] Teoksillaan Tabarista on tullut islamin varhaishistorian ja Koraanin selityksen ylittämätön auktoriteetti. Tabariin pohjautuu myös oma islamilainen lakikoulukunta, joka ei kuitenkaan ole säilynyt nykyaikaan.[1]
Al-Tabarin nimissä kulkee kaksi valtavaa teoskokonaisuutta.
Al-Tabarin arabiankielinen maailmanhistoria tunnetaan nimellä Tarikh al-Tabari ja englanniksi History of the Prophets and Kings. Se on käännetty kokonaan englanniksi nimellä The History of al-Tabari ja sisältää yhteensä 40 osaa.[3]
Toinen teoskokonaisuus on 30 osaa käsittävä Koraanin selitysteos Tafsir al-Tabari. Siinä jokainen Koraanin jae saa islamilaisen ja kielitieteellisen selityksensä. Teoskokonaisuus on käännetty vain osittain englanniksi. Englanninkielisenä versiona siitä on julkaistu myös suppeampi kaksiniteinen valikoima.[4]
Tabarin valtavan tuotteliaisuuden takia häntä on joskus epäilty nimimerkiksi. Al-Tabari tarkoittaa "tabaristanilainen" ja viittaa persialaiseen Tabaristaniin eli nykyiseen Māzandarāniin. Volker Popp arvelee, että al-Tabarin nimiin pannut molemmat teossarjat on todellisuudessa kirjoittanut Tabaristanissa vaikuttanut persialaisten oppineiden yhteisö. Popp pitää myös al-Tabarin historiankirjoitusta pääosin fiktiivisenä mielikuvituksen tuotteena.[5] Se sisältää esimerkiksi runsaasti päähenkilöiden välisiä yksityiskohtaisia keskusteluja, kun taas esimerkiksi taisteluiden kuvaukset ovat viitteellisiä.[6] Al-Tabarin kirjoitustyyli ei liioin vastaa hänen ilmoitetun elinaikansa eli 900-luvun arabiaa vaan ovat "modernia" arabiaa. Sen takia Volker Popp ja Christoph Luxenberg uskovat, että tekstit olisi voitu ainakin osin kirjoittaa ja vähintäänkin viimeistellä vasta 1100- ja 1200-luvuilla.[7]