Nykymaailmassa Multi-touch:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Multi-touch on onnistunut herättämään huomiota ja herättämään keskustelua eri alueilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai arkipäiväisten näkökohtien vaikutuksensa vuoksi. Siksi on tärkeää syventyä tähän aiheeseen, analysoida sen vaikutuksia ja ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa. Tämän artikkelin aikana tutkimme Multi-touch:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä kiehtovasta aiheesta.
Multi-touch on tietotekniikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan kosketukseen reagoivan pinnan (kosketuslevy tai kosketusnäyttö) kykyä tunnistaa useampi kuin yksi kosketuspiste. Monipistetunnistusta käytetään usein edistyneisiin toimintoihin, kuten nipistys-zoomaukseen tai kahden sormen vieritykseen.
Multi-touch-teknologian katsotaan syntyneen vuonna 1982, kun Toronton yliopiston syöttölaitteiden tutkimusryhmä kehitti ensimmäisen multi-touch-syöttölaittejärjestelmän. Järjestelmä käytti huurrelasipaneelia, jonka taakse oli asennettu kamera. Kun sormi tai useita sormia painettiin lasille, kamera havaitsi tapahtuman yhtenä tai useampana mustana pisteenä muuten valkoisella taustalla, mikä mahdollisti syötteen rekisteröinnin. Koska pisteen koko riippui paineesta (kuinka kovaa henkilö painoi sormeaan lasia vasten), järjestelmä oli myös kohtuullisen paineherkkä.[1] Multi-touch-näyttöjen kehitykselle tärkeää oli vuosia aiemmin tapahtunut kapasitiivisen teknologian kehitys, jolloin monen kosketuksen rekisteröimiseen ei tarvittu enää kohtalaisen suurikokoista kameraa lasin takana, vaan tunnistus tapahtui kapasitanssin avulla
Apple on myynyt useita tuotteita, jotka hyödyntävät multi-touch-tekniikkaa (näkyvimmin iPhone ja iPad). Lisäksi Apple omistaa useita patentteja liittyen multi-touch-tekniikan täytäntöönpanoon käyttäjärajapinnoissa.[2] Apple yritti lisäksi rekisteröidä "Multi-touch"-tavaramerkin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkitoimisto kuitenkin epäsi tavaramerkin, koska se piti termiä yleisenä.[3]