Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Muukalainen katosi:tä ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Muukalainen katosi on ollut toistuva ja ajankohtainen aihe viime vuosina populaarikulttuurin vaikutuksesta sen rooliin globaalissa taloudessa. Analysoimme kuinka Muukalainen katosi on muokannut sosiaalista vuorovaikutustamme ja myötävaikuttanut uusien trendien kehittymiseen. Lisäksi keskustelemme Muukalainen katosi:n nykymaailmassa tuomista haasteista ja mahdollisuuksista sekä sen yhteydestä joihinkin aikamme kiireellisimpiin kysymyksiin. Monipuolisen lähestymistavan avulla tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan kuvan Muukalainen katosi:stä ja sen vaikutuksista nykyään.
Muukalainen katosi | |
---|---|
The Stranger | |
![]() |
|
Ohjaaja | Orson Welles |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | Sam Spiegel |
Säveltäjä | Bronisław Kaper |
Kuvaaja | Russell Metty |
Leikkaaja | Ernest J. Nims |
Lavastaja | Albert S. D'Agostino |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
RKO Pictures Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 95 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Muukalainen katosi (The Stranger) on Orson Wellesin neljäs elokuva. Se valmistui vuonna 1946.
Welles ohjasi ja näytteli pääroolin Yhdysvaltoihin paenneena natsitiedemiehenä, jonka jäljille tiedustelupalvelu pääsee. Tiedemies Franz Kindler on muuttanut Harperin pikkukaupunkiin Connecticutissa, hankkinut uuden henkilöllisyyden ja mennyt naimisiin. Sairaalloinen kiinnostus kelloihin on tuntomerkki, jonka perusteella Kindler paljastuu. Monet elokuvan kohtauksista sijoittuvat kaupungin kellotorniin, jossa elokuva myös loppuu.
Orson Welles | … | Franz Kindler (”Charles Rankin”) |
Edward G. Robinson | … | herra Wilson |
Loretta Young | … | Mary Longstreet |
Konstantin Shayne | … | Konrad Meinike |
Richard Long | … | Noah Longstreet |
Billy House | … | herra Potter |
Philip Merivale | … | tuomari Longstreet |
Martha Wentworth | … | Sarah |
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa Wellesin pienimuotoiseksi välityöksi ja ”normaaleimmaksi” elokuvaksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]