Tässä artikkelissa tutkimme Myeliini:n aihetta ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Myeliini on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Kautta historian Myeliini on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, ja se on synnyttänyt erilaisia mielipiteitä ja vastakkaisia näkemyksiä. Tarkastellaan syvällisen ja kattavan analyysin avulla Myeliini:n roolia eri yhteyksissä ja pyrimme ymmärtämään sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja muihin nykyelämän alueisiin. Historiallisesta merkityksestään tuleviin vaikutuksiinsa Myeliini on ollut ja tulee jatkossakin olemaan kiinnostava ja merkityksellinen aihe nykymaailmassa.
Myeliini on keskus- ja ääreishermostossa esiintyvä rasvainen aine, jonka tehtävänä on muodostaa sähköä eristävä kalvo (myeliini- eli ydintuppi) solujen viejähaarakkeiden ympärille.[1] Hermojen tuottamat sähköimpulssit kulkevat myelinisoituneessa viejähaarakkeessa nopeammin kuin myelinisoitumattomassa.[2] Myeliini kontrolloi tiedonkulkua aivojen eri osien välillä,[3] ja vahingoittumaton myeliinikalvo on edellytyksenä keskushermoston normaalille toiminnalle.[1] Myeliinitupen puuttuminen hermon ympäriltä altistaa hermoimpulssin häiriöille.[4]
Myeliiniä tuottavat keskushermostossa oligodendrosyytit ja ääreishermostossa Schwannin solut. Myeliiniä kehittyy runsaasti etenkin ensimmäisinä elinvuosina,[1] mutta sitä muodostuu myös aikuisilla etenkin unen aikana.[5][6]
Myeliinin määrä alkaa pienentyä vähitellen keski-iästä alkaen, mistä alkaa vähittäinen, kiihtyvä rappio, joka johtaa vääjäämättä aivojen kunnon heikkenemiseen. Yli 85-vuotiaista suurin osa sairastaa jo Alzheimerin tautia tai muuta dementoivaa sairautta.[7] Nuorellakin iällä voi silti sairastua tautiin, johon liittyy myeliinikatoa, kuten MS- ja ME-taudit. Myeliinin vaurioitumisesta seuraa vaihtelevia neurologisia oireita riippuen siitä, mikä aivojen osa on tuhon kohteena.[7] Hiirillä tehdyissä kokeissa on havaittu, että ylipainehappihoito lisää myeliinin muodostumista aivovaurion jälkeen ja parantaa motorista toimintakykyä.[8]
Ylipainoisilla 50-vuotiailla esiintyy keskimäärin yhtä paljon aivojen myeliinikatoa kuin hoikilla 60-vuotiailla.[3]
Ydin- eli myeliinituppi on rakenteellisesti ja toiminnallisesti erikoistunut solukalvon rakenne, jossa hermotukisolun solukalvo kiertyy hermosolun viejähaarakkeen ympäri rullalle. Myeliinituppi mahdollistaa hermoimpulssin nopeamman kulun toimimalla eristeenä ja keskittämällä viejähaarakkeen solukalvon (aksolemman) jännitteen purkautumisen Ranvierin kuroumiin, joissa jänniteherkkien natriumkanavien tiheys on erityisen suuri. Keskushermostossa myeliinitupen muodostavat oligodendrosyytit ja ääreishermostossa Schwannin solut.lähde?
Myeliini in situ sisältää noin 40 % vettä. Myeliinin kuivapainosta on poikkeuksellisen suuri osuus rasva-aineita (noin 70–85 %), kun taas valkuaisaineita on suhteellisen vähän (15–30 %). Myeliini koostuu pääosin kolesterolista. Yleensä biologisissa kalvoissa valkuaisaineita on suhteessa enemmän kuin rasva-aineita. Matala vesipitoisuus ja erityinen rasva-ainekoostumus ovat keskeisiä myeliinin kyvylle toimia eristeenä.lähde?
Keskushermoston ja ääreishermoston myeliinillä on sama tehtävä, mutta sen lisäksi, että myeliiniä tuottavat eri solut, myös solujen tuottaman myeliinin valkuaisaine- ja rasva-ainekoostumuksissa on eroja.lähde?