Tässä artikkelissa tutkimme Mönkijä:n aihetta yksityiskohtaisesti ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Mönkijä on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena jo vuosia, ja sen vaikutus kattaa eri alueita kulttuurista politiikkaan, teknologian ja tieteen kautta. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Mönkijä:tä ympäröiviä eri näkökohtia sen historiallisesta alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Samoin tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Mönkijä:stä, tavoitteenamme tarjota panoraama ja täydellinen näkemys sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Liity kanssamme tälle Mönkijä:n löytö- ja pohdiskelumatkalle!
Mönkijä on nelipyöräinen, neli- tai takapyörävetoinen, yhdelle tai kahdelle henkilölle tarkoitettu moottoroitu maasto- tai liikenneajoneuvo, joka on suunniteltu kulkemaan huonossakin maastossa. Mönkijästä käytetään myös nimitystä ATV, joka on lyhenne englannin kielen sanasta all-terrain vehicle (suora suomennos "kaikkien maastojen ajoneuvo"). Sotilaskäytössä mönkijää nimitetään maastoskootteriksi.[1]
Mönkijöitä on nelipyöräisen lisäksi myös kolmi-, kuusi- ja kahdeksanpyöräisiä. Niillä on yleensä yksi- tai kaksisylinterinen 40–1 000 cm³ polttomoottori. Suuremmat moottorit ovat yleensä nelitahtisia. Mönkijöissä on matalapaineiset, ajoneuvon kokoon suhteutettuna suuret renkaat. Mönkijöitä on myös tieliikenteeseen rekisteröityjä, ja jotkut tieliikennemönkijät on rekisteröity kahdelle henkilölle. Vaihteistona on usein CVT-variaattori.lähde?
Mönkijöiden kehittyessä niitä on alettu käyttää yhä enemmän hyötyajoneuvoina ja työkoneina. niihin on saatavissa erilaisia peräkärryjä tavaran kuljettamiseksi maastossa ja työkaluja, kuten lumiauroja ja maa- ja metsätalousvarusteita. Mönkijän etuna vaikeakulkuisessa maastossa on traktoriin verrattuna pieni paino ja maastoon jäävät vähäiset jäljet esimerkiksi metsätraktorin jälkiin verrattuna.lähde?
Suurin osa mönkijöistä on kuitenkin huvikäytössä. Mönkijöiden huvikäytön haittoja ovat ympäristötieteen dosentti Heikki Simolan mukaan luonnon kuluminen etenkin soilla ja kallioilla ja myös puiden vaurioituminen. Ongelmallisia ovat myös luontoa pahoin kuluttavat mönkijätapahtumat. Samoin hiukkaspäästöt mönkijöissä ovat autoihin nähden jopa viisikymmenkertaiset ajettua kilometriä kohti. Vuoteen 2007 mönkijäturmissa oli Suomessa kuollut kahdeksan ihmistä. Muun muassa näillä perusteilla mönkijä valittiin vuoden turhakkeeksi Suomen Luonto -lehden järjestämässä äänestyksessä vuonna 2007.[2]
Onnettomuustutkijat suosittelevat mönkijöihin turvarakennetta. Turvakaari suojaa vakavilta onnettomuuksilta mönkijän kaatuessa.[3] Kypärän käyttö on vuodesta 2016 alkaen ollut Suomessa pakollista, ellei turvarakennetta ole.[4] Joulukuussa 2018 kuoli varusmies Arctic Shield 18 -harjoituksessa, kun mönkijä kaatui liukkaassa rinteessä ja hän jäi sen alle.[5] Vuosittain sattuu useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, jotka yleensä ovat tieltä suistumisia.[4]
Mopomönkijä on mönkijä, jonka moottoritilavuus on enintään 50 cm³ ja nopeus on rajoitettu 45 kilometriin tunnissa. Rekisterissä mopomönkijä on kevyt nelipyörä, joka kuuluu ajoneuvoluokkaan L6e. Mopomönkijän kuljettaminen vaatii AM 121 -luokan ajokortin.[6] Ajoneuvossa pitää olla vilkut, valot, takavalot ja molemmilla puolilla peilit. Tieliikenteessä olevaa mönkijää koskevat perusliikennesäännöt, mutta moottoritiellä mopomönkijällä ei saa ajaa, eikä myöskään pyörätiellä vaikka se olisi mopoille sallittu, koska kevyttä nelipyörää ei lasketa mopoksi.lähde?
Melkein kaikilta mönkijävalmistajilta on tullut myös traktorimönkijämalli, jota saa ajaa 15-vuotiaana traktorikortilla tieliikenteessä. Nopeus ei saa ylittää kuuttakymmentä kilometriä tunnissa.[6]