Nykymaailmassa Nada Šakić:stä on tullut erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Tekniikan kehittymisen ja yhteiskunnan jatkuvien muutosten myötä Nada Šakić on vaikuttanut merkittävästi elämän eri osa-alueisiin. Sekä henkilökohtaisella että maailmanlaajuisella tasolla Nada Šakić on synnyttänyt keskusteluja, pohdiskeluja ja toimia, jotka pyrkivät ymmärtämään ja tehokkaasti käsittelemään tämän aiheen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Nada Šakić:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmassa tavoitteenamme tarjota kattava näkemys, joka kutsuu pohdiskelemaan ja vuoropuheluun.
Nada Šakić (4. elokuuta 1926 Livno, nykyään osa Bosnia ja Hertsegovinaa – 5. helmikuuta 2011, Zagreb, Kroatia) myöhemmin nimeltään Esperanza Šakić oli kroatialainen, äärikansallismielisen ja fasistisen Ustaša-liikkeen jäsen, korkea-arvoinen Jasenovacin keskitysleirin virkailija ja sotarikollinen. Hänen veljensä oli niin ikään sotarikollinen, Itsenäisen Kroatian valtion turvallisuusviranomainen Maks Luburić. Hänen aviomiehensä oli Jasenovacin keskitysleirin komentaja Dinko Šakić.
Toisen maailmansodan lopussa Itsenäinen Kroatian valtio lakkasi olemasta ja Nada Šakić pakeni aviomiehineen Argentiinaan. Simon Wiesenthal -keskuksen mukaan sodan aikana vain 16-vuotias Nada Šakić oli henkilökohtaisesti vastuussa sadoista julmuuksista ja murhista joita teki serbi- ja juutalaisnaisia kohtaan. Todistajien mukaan Nada Šakić surmasi naisia erityisesti yöllä.[1]
Vuonna 1998 Argentiinan viranomaiset ryhtyivät oikeustoimiin, jotka johtivat siihen että Šakićin pariskunta asetettiin syytteeseen sotarikoksistaan Kroatiassa.[2]
Pariskunta luovutettiin Kroatiaan, missä aviomies Dinko sai 20 vuoden tuomion. Nadaa ei syytetty mistään.