Naftionihappo

Nykymaailmassa Naftionihappo on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialla. Naftionihappo on aihe, jota emme voi sivuuttaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Kun perehdymme tähän artikkeliin, tutkimme Naftionihappo:n eri puolia ja sen vaikutusta elämän eri osa-alueisiin. Sukellamme sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Naftionihappo:n tärkeyttä nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä sinun tulee tietää Naftionihappo:stä.

Naftionihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-aminonaftaleeni-1-sulfonihappo
CAS-numero 84-86-6
PubChem CID 6790
SMILES C1=CC=C2C(=C1)C(=CC=C2S(=O)(=O)O)N
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H9SN4O3
Moolimassa 223,252 g/mol
Tiheys 1,6703 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 0,3 g/l (20 °C)[2]

Naftionihappo (C10H9SNO3) eli Pirian happo on sulfonihappoihin ja fenoli- ja aniliinijohdannaisiin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muiden yhdisteiden, erityisesti väriaineiden, valmistukseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa naftionihappo on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa. Emäksiin se liukenee hyvin. Aine liukenee vähäisessä määrin myös etanoliin. Naftionihappo hajoaa kuumennettaessa ennen sulamispistettään. Sen happovakion arvo on 2,1·10-3. Yhdisteestä tunnetaan lisäksi kidevedellinen seskvihydraatti (C10H9SNO3·1½H2O)[1][2][3][4]

Ensimmäisenä naftionihappoa valmisti Raffaele Piria 1-nitronaftaleenin ja natriumsulfiitin reaktiolla. Teollisesti ainetta valmistetaan kuitenkin 1-naftyyliamiinin ja väkevän rikkihapon reaktiolla. Reaktiossa muodostuu ensin 1-naftyyliammoniumvetysulfaattia, joka kuumennettaessa 180 °C:n lämpötilaan muodostaa naftionihappoa.[2][3][4][5][6]

Naftionihappoa käytetään lähtöaineena valmistettaessa useita atsovärejä ja atsovärien synteeseissä käytettävien muiden yhdisteiden valmistukseen. Sitä käytetään myös valokuvauskemikaalina.[1][2][4][5][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c George W. A. Milne ym.: Gardner's commercially important chemicals, s. 430. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 569. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 1099. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 676. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5 (englanniksi)
  5. ↑ a b Gerald Booth: "Naphthalene Derivatives", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  6. ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals. (4th Edition) Wavelength Publications, 2024. ISBN 978-0-9522674-4-7 (englanniksi)