Nanait

Nykyään Nanait on teema, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ajan mittaan Nanait on osoittanut merkityksensä akateemisella, ammatillisella ja sosiaalisella alalla ja motivoi asiantuntijoita syventämään opintojaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Nanait:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja päivitetty näkemys aiheesta. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan tutkimme, kuinka Nanait on kehittynyt vuosien varrella ja kuinka se on edelleen kiinnostava ja tutkimuksen lähde nykyään.

Nanait
Merkittävät asuinalueet
 Venäjä12 003[1]
 Kiina4 245[2]
Kielet nanai, venäjä, mandariinikiina
Uskonnot šamanismi, ortodoksisuus, buddhalaisuus

Nanait (nanaiksi: Нани, Xэдзэни; ven. Нана́йцы;; kiin.: 赫哲族; pinyin: Hèzhézú; aikaisemmin myös goldit, ven. Го́льды) ovat kansa Habarovskin aluepiirissä Venäjän Kaukoidässä Amurin alajuoksun ympäristössä Ohotanmeren rannalla. Heitä asuu myös Ussurin ja Girinin varsilla sekä Koillis-Kiinassa Sungarin varsilla. Vuoden 2002 tilaston mukaan nanaita oli Venäjällä 12 160. Lisäksi Kiinan puolella asui vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan 4 245. Nanait puhuvat pohjois-tunguusilaisiin kieliin kuuluvaa nanain (eli goldin) kieltä. Nanait harjoittavat kalastusta ja metsästystä.

Historia

Nanaiperhe kuvattuna Amurilla.

Vanhimmissa kiinalaisissa historiallisissa lähteissä mainitaan Sushen-nimellä tunnettu kansa Amurin, Sungarin ja Ussurin alueella. Maininnat ovat ensimmäiseltä ja toiselta vuosituhannelta eaa. Nanaiden alueet kuuluivat sittemmin kiinalaisille ja mantšuille, kunnes niihin alettiin 1100- ja 1200-luvuilla viitata nimellä Tzi-lya-mi eli nivhien maana. Amurjoelta löydetyssä vuodelta 1413 peräisin olevassa kivessä sanotaan maan kuuluvan nivheille ja muille barbaareille. 1640-luvulla nanaiden alueelle alkoi saapua kasakoita. Venäläiset kuitenkin poistuivat alueelta vuonna 1689 Kiinan kanssa solmitun Nertšinskin sopimuksen nojalla. Tämän jälkeen Kiina yritti lisätä vaikutusvaltaansa alueella ja tuoda alueen tehokkaampaan hallintaan. Tässä onnistuttiinkin osittain alueilla, jonne muutti kiinalaisia maanviljelijöitä nanaiden keskuuteen. Vuonna 1858 Amurin vasen ranta ja Ussurin alueet liitettiin Venäjään, minkä jälkeen alueelle alkoi saapua runsaasti venäläisiä siirtolaisia. Nanait joutuivat tällöin luopumaan suuresta osasta perinteisiä kalastusalueitaan.

Neuvostoliiton aikana 1930-luvulla aloitettiin kollektivisointi ja nanait alkoivat keskittyä tiheämpiin asutuksiin. Tämä yhdisti aiemmin hajanaista kansaa. Nanaiden keskuuteen alkoi ilmestyä myös koulutettu yläluokka. Nanainainen Yevdokia Gaer valittiin aikoinaan Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon. Nanait ovat nykyisin pitkälle kaksikielisiä ja vuonna 1979 heistä 92% osasi venäjää ja 63% nanaita.[3] Kiinan puolella puhuttava nanain kieli on vaarassa hävitä ja sillä on vain noin 50 puhujaa[4].

Lähteet

  1. ↑ Национальный состав населения Российской Федерации Venäjän vuoden 2010 väestönlaskenta. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 27.11.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ 中华人民共和国国家统计局 关于一九九○年人口普查主要数据的公报 stats.gov.cn. Viitattu 28.1.2011. (kiinaksi)
  3. ↑ The Nanais The Red Book of The Peoples of Russian Empire. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Li Fangchao: Textbook preserves Hezhe language China Daily. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla