Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Nanoriutta:een liittyvää. Sen historiallisesta alkuperästä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan sen tärkeimpien ominaisuuksien ja olennaisten sovellusten kautta. Nanoriutta on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena, mikä on motivoinut tutkijoita, asiantuntijoita ja harrastajia jatkamaan sen tutkimista. Tämän artikkelin avulla toivomme saavamme valoa Nanoriutta:n tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjota lukijoillemme täydellisen ja ajantasaisen kuvan tästä kiehtovasta ja tärkeästä aiheesta.
Nanoriutta on pienikokoinen riutta-akvaario.[1] Se on saanut nimensä miljardisosaa tarkoittavasta etuliitteestä nano, joka nanoteknologian tavoin on tullut kuvaamaan jotakin tavattoman pientä.
Pienimmät nanoriutat ovat noin 10 litraa. Nanoriutan ja ”oikean” riutta-akvaarion välistä rajaa on vaikea määrittää, mutta alle satalitraiset ovat yleensä nanoluokkaa.[2] Jotkut harrastajat kutsuvat erittäin pieniä nanoriuttoja ”pikoriutoiksi”.[3]
Tyypillisiä nanoriutan asukkaita ovat pehmytkorallit, sienivuokot, Zoanthidea ja erilaiset äyriäiset. Suuremmissa nanoissa voi olla kalojakin, etenkin tokkoja, nuolikkoja ja luikeroita.[4]
Nanoriutan vahvuus ja heikkous on sen pieni vesimäärä. Toisaalta osittaisten vedenvaihtojen suolamäärä ei tule kohtuuttoman kalliiksi, ja raakavedeksi voi helposti valmistaa tarvittavan määrän käänteisosmoosilaitteilla tai ioninvaihtajalla. Toisaalta pieni määrä epäpuhtautta (kuten kuolleen merivuokon hajoava ruumis) voi saada aikaan katastrofin. Lisäksi lämpötila heilahtelee herkemmin kuin isommassa altaassa ja liiallinen haihdunta voi saada suolapitoisuuden nousemaan äkillisesti, mikä kuivattaa eliöitä osmoottisesti.