Nykymaailmassa Narvan tekojärvi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan myötä Narvan tekojärvi:n merkitys on kasvanut useilla eri aloilla teknologiasta politiikkaan, mukaan lukien kulttuuri ja taiteet. Sekä asiantuntijat että suuri yleisö ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta oppia lisää Narvan tekojärvi:stä, sen vaikutuksista, haasteista ja mahdollisuuksista. Tässä artikkelissa tutkimme Narvan tekojärvi:tä perusteellisesti, analysoimme sen eri puolia ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Sen alkuperästä tulevaisuuden ennusteeseen syvennymme yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme täysin ymmärtää Narvan tekojärvi:n tärkeyden tänään.
Narvan tekojärvi Narva veehoidla На́рвское водохрани́лище |
|
---|---|
![]() Narvan vesivoimalaitos |
|
Valtiot | Venäjä, Viro |
Alue | Leningradin alue |
Maakunnat | Itä-Virumaa |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
Valuma-alue | Narvanjoen alue |
Järveen tulevat joet | Narvanjoki |
Laskujoki | Narvanjoki |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 25 m |
Pinta-ala | 191 km² |
Keskisyvyys | 1,8 m |
Suurin syvyys | 15 m |
|
Narvan tekojärvi[1] (ven. На́рвское водохрани́лище, Narvskoje vodohranilištše, vir. Narva veehoidla) on Narvanjoen juoksulle padottu tekojärvi Venäjän ja Viron rajalla Itä-Virumaalla.
Tekojärvi rakennettiin Neuvostoliiton aikaan vuosina 1955–1956. Se tuottaa vesivoimaa nykyisin Venäjälle kuuluvalle Narvanjoen vesivoimalalle (125 MW) ja jäähdytysvettä Virossa sijaitseville öljyliusketta polttaville Narvan voimalaitoksille. Normaalin vedenpinnan tasolla (25 m mpy.) järven laajuus on 191 km², josta 40 km² Virossa ja loput Venäjän Leningradin alueella.
Narvanjoen lisäksi tekojärveen laskevia jokia ovat Pljussa, Pjata, Mustajõgi ja Kulgu jõgi. Järven ekologinen tila arvioitiin hyväksi vuonna 2007.