Tänään puhumme National Basketball Association:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. National Basketball Association:stä on tullut toistuva keskustelunaihe eri aloilla politiikasta viihteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja tiede. Muuttujan National Basketball Association merkitys ei rajoitu yhteen paikkaan tai hetkeen, vaan se ylittää rajat ja ajat. Sen vaikutus ja merkitys ovat olleet keskustelun ja pohdinnan kohteena niin asiantuntijoiden kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät National Basketball Association:een, tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen merkitystä ja vaikutusta yhteiskuntaamme.
National Basketball Association (NBA) |
|
---|---|
Meneillään oleva kausi
NBA-kausi 2024–2025 |
|
Laji | koripallo |
Maa(t) |
Yhdysvallat (29) Kanada (1) |
Perustettu | 1946 |
Toimitusjohtaja | Adam Silver |
Joukkueita | 30 |
Hallitseva mestari | Boston Celtics |
Eniten mestaruuksia | Boston Celtics (18) |
TV | ABC, ESPN, TNT, NBA TV, Ruutu |
Sivusto | NBA.com |
National Basketball Association (NBA) (suom. Kansallinen koripalloliitto) on Pohjois-Amerikassa pelattava miesten koripallosarja. Siinä pelaa 30 joukkuetta, joista 29 on Yhdysvalloista ja 1 Kanadasta.
NBA perustettiin New Yorkissa 6. kesäkuuta 1946 nimellä Basketball Association of America (BAA), nykyinen nimi tuli käyttöön vuonna 1949 BAA:n ja NBL:n yhdistyttyä.
NBA:ssa pelataan 82 kierroksen runkosarja, jonka perusteella itäisestä ja läntisestä konferenssista etenee kummastakin kahdeksan parasta joukkuetta pudotuspeleihin, (playoffs) jotka pelataan konferenssien sisäisinä. Pudotuspelisarjojen voittajat ratkaistaan ”paras seitsemästä” -pelijärjestelmällä eli ensimmäisenä neljä ottelua voittanut joukkue etenee seuraavalle kierrokselle. Loppuotteluissa kohtaavat pudotuspelien voittajat. Koko liigan finaalissa kohtaavat itäisen ja läntisen konferenssin mestarit.
Suurten jääkiekkoareenoiden omistajat perustivat Pohjois-Amerikkaan uuden koripallon Basketball Association of American (BAA) -ammattilaissarjan 6. kesäkuuta 1946. Sarjan ensimmäinen peli pelattiin 1. marraskuuta 1946, jolloin Torontossa olivat vastakkain Toronto Huskies sekä New York Knickerbockers.[1] Sarjassa oli sen ensimmäisenä kautena (1946–1947) mukana 11 joukkuetta, jotka pelasivat keskenään 60 ottelun runkosarjan. Sarjan ensimmäisen mestaruuden vei Philadelphia Warriors, joka kukisti finaaleissa otteluvoitoin 4–1 Chicago Stagsin.[2] Kaudeksi 1947–1948 runkosarjan pituus lyhennettiin 48 otteluun matkustuskustannusten pienentämiseksi. Neljä joukkuetta edelliskaudelta luopui sarjasta ja tilalle tuli ABL-liigasta Baltimore Bullets. Sarja pelattiin siis ainoastaan kahdeksan joukkueen kesken. Mestaruuden voitti tulokasjoukkue Bullets.[3]
Vaikka BAA-sarjaa pelattiinkin isoimpien kaupunkien parhailla areenoilla, pelasivat valtakunnan parhaat pelaajat kuitenkin NBL-sarjaa. Tilanne muuttui kaudeksi 1948–1949, kun NBL-liigan neljä parasta joukkuetta liittyi BAA:han tuoden mukanaan koripallon ensimmäisen todellisen supertähden George Mikanin. Hänen siirtymisellä BAA-sarjaan oli monia vaikutuksia. 205-senttinen Mikan aloitti isojen miesten tulemisen sarjaan ja lisäksi hänen siirtymisellään oli vaikutuksia NBL-sarjan kuihtumiseen.[4] NBL- ja BAA-sarjat yhdistyivätkin kaudeksi 1949–1950 ja sarjan nimi muuttui National Basketball Associationiksi (NBA). Sarjaa pelasi siten 17 joukkuetta.[5] Mikanin johdolla Minneapolis Lakers voitti kausien 1948–1949 ja 1953–1954 välillä viisi mestaruutta. Ainoastaan kaudella 1950–1951 Rochester Royals pystyi voittamaan Lakersin pudotuspeleissä ja yltämään siten mestaruuteen.[6] Vaikka BAA:ssa pelasikin jo kaudella 1947–1948 japanilaisamerikkalainen Wataru Misaka, pidetään NBA:n todellisena rotuerottelun loppumisena kautta 1950–1951, jolloin NBA:han tekivät sopimuksen ensimmäiset afroamerikkalaiset pelaajat.[7]
Kaudeksi 1954–1955 NBA:han tehtiin suuria muutoksia. Joukkueiden hyökkäysaika rajoitettiin 24 sekuntiin ja myös joukkuevirheiden sallittua määrää yhtä erää kohti rajoitettiin. 24 sekunnin sääntö nosti joukkueiden ottelua kohden tekemää pistemäärää keskimäärin noin 15 pistettä. Näiden lisäksi George Mikanin koripallouran loppuminen ammattilaistasolla teki sarjasta entistä tasaisemman.[8] Kaudesta 1956–1957 alkoi Boston Celticsin valtakausi, jonka aikana joukkue voitti 13 kauden aikana 11 mestaruutta. Celticsin mestaruusvuosien takuumiehiä olivat sentteri Bill Russell, takamies Bob Cousy sekä valmentaja Red Auerbach.[9] Kausi 1959–1960 oli NBA-liigan uuden supertähden Wilt Chamberlainin tulokaskausi. Hän voitti heti ensimmäisenä kautenaan vuoden parhaan tulokkaan palkinnon lisäksi sarjan arvokkaimman pelaajan tittelin.[10]
1960-luku oli Boston Celticsin hallintaa. Celtics voitti kaudesta 1958–1959 lähtien kahdeksan peräkkäistä mestaruutta. Vuosikymmenen ehdoton tähtipelaaja oli kuitenkin Warriorsia ja Philadelphia 76ersia edustanut Wilt Chamberlain. Hän oli liigan paras pisteidentekijä seitsemänä kautena peräkkäin. Kaudella 1961–1962 hän teki 50,4 pistettä ottelua kohti, joka on yhä kaikkien aikojen paras kauden pistekeskiarvo. Yksittäisen ottelun ennätykseksi Chamberlain teki sata pistettä 2. maaliskuuta 1962 pelatussa ottelussa New York Knicksiä vastaan. Chamberlainin tekemä sata pistettä on edelleen NBA:n historian suurin yksittäisen pelin pistemäärä.[11]
Chamberlainin ylivoimasta huolimatta hänen joukkueensa ei kuitenkaan voittanut pudotuspeleissä Bill Russellin tähdittämää Celticsiä. Russellin ja Chamberlainin joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä lähes joka kausi ja heidän kohtaamisensa ovatkin monien mielestä olleet NBA:n historian mielenkiintoisimpia kaksintaisteiluita. Kahdeksan perättäisen mestaruuden jälkeen Bostonin päävalmentaja Red Auerbach jättäytyi eläkkeelle kauden 1965–1966 jälkeen ja nimitti Russellin seuraajakseen.[12] Russellin debyyttikautena pelaaja-valmentajana Chamberlainin edustama Philadelphia 76ers lopulta kukisti Celticsin kauden 1966–1967 konferenssifinaaleissa ja ylsi kauden päätteeksi mestaruuteen saakka.[13]
Kaudeksi 1967–1968 runkosarjan pituutta pidennettiin nykyiseen pituuteensa eli 82 otteluun. Boston otti yhden tappiokauden jälkeen jälleen hallinnan sarjasta ja voitti mestaruudet vielä kausina 1967–1968 ja 1968–1969[14] Russell jättäytyi kahden pelaaja-valmentajana saavutetun mestaruuden jälkeen eläkkeelle ja Boston Celticsin yli vuosikymmenen kestänyt dynastia oli ohi. NBA-liiga laajentui vuosikymmenen aikana kahdeksan joukkueen sarjasta 14 joukkueen sarjaksi.[15] NBA sai varteenotettavan kilpailijan, kun American Basketball Association (ABA) aloitti toimintansa kaudella 1967–1968. Uusi sarja sai uskottavuutta, kun sen ensimmäiseksi komissaariksi valittiin NBA-legenda George Mikan ja kun sarjaan siirtyi NBA:n edelliskauden pistepörssin voittaja Rick Barry.[14]
Bostonin valtakausi päättyi 1960-luvun lopulla Bill Russellin lopettamiseen ja siten 1970-luvun alussa NBA:ssa päästiinkiin jännittämään mikä joukkue on sarjan seuraava hallitsija. Kauden 1969–1970 runkosarjaa hallitsivat New York Knicks sekä tulokassentteri Kareem Abdul-Jabbarin edustama Milwaukee Bucks. Knicks pudotti ensin Bucksin konferenssifinaaleissa voitoin 4–1 ja lopulta Los Angeles Lakersin finaalissa voitoin 4–3. Sarjan alusta asti mukana ollut Knicks pääsi siten juhlimaan historiansa ensimmäistä NBA-mestaruutta.[16] Kausi 1970–1971 oli Milwaukee Bucksin ja Kareem Abdul-Jabbarin hallintaa. Bucks voitti ennätykselliset 66 ottelua runkosarjassa ja kärsi pudotuspeleissäkin ainoastaan kaksi tappiota. Abdul-Jabbar voitti liigan pistepörssin sekä liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon. NBA laajentui kolmella joukkueella ja sarja pelattiin siten 17 joukkueen voimin.[17]
Koripalloliigojen kilpailu oli alkanut 1967, jolloin ABA (American BasketBall Association) perustettiin. ABA teki sopimuksia pelaajatähtien kuten Julius Ervingin kanssa. Ajan tähtipelaajia olivat Ervingin lisäksi Kareem Abdul-Jabbar, Rick Barry, Dave Cowens, Walt Frazier, Artis Gilmore, George Gervin, Dan Issel ja Pete Maravich.
Vuonna 1979 NBA:han lisättiin kolmen pisteen heitot. Samana vuonna liigaan liittyivät legendaariset Larry Bird ja Earvin ”Magic” Johnson. Heidän keskinäisen valtataistelunsa aikana NBA:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Bird voitti Boston Celticsille kolme mestaruutta ja Johnson Los Angeles Lakersille viisi. Bird voitti myös kolme ensimmäistä kolmen pisteen heittokilpailua.
1980-luvun loppupuolella NBA:han liittyi neljä uutta joukkuetta: Charlotte Hornets (nykyisin New Orleans Pelicans), Miami Heat, Orlando Magic ja Minnesota Timberwolves. Yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista, Michael Jordan, liittyi NBA:han Chicago Bullsin joukkueeseen vuonna 1984. Jordan johdatteli yhdessä Scottie Pippenin kanssa Bullsin kuuteen mestaruuteen vuosina 1991–1998. Jordan kuului Yhdysvaltain ”Dream Teamiin” vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa yhdessä Pippenin, Larry Birdin, Magic Johnsonin ja monen muun supertähden kanssa.
Vuonna 1995 NBA laajentui Kanadaan Vancouver Grizzliesin ja Toronto Raptorsin liityttyä liigaan. Grizzlies muutti Memphisiin vuonna 2001, jättäen Raptorsin ainoaksi kanadalaiseksi NBA-joukkueeksi. 1990-luvulla ulkomaisia pelaajia alkoi tulla laajalti NBA:han.
Vuodesta 1998 läntisen konferenssin joukkueet, kuten San Antonio Spurs ja Los Angeles Lakers, ovat voittaneet seitsemän kymmenestä NBA-mestaruudesta. Tim Duncan ja David Robinson toivat Spursille useita mestaruuksia ja Shaquille O’Neal ja Kobe Bryant puolestaan pelasivat tehokkaasti yhteen Lakersissa. Vuonna 2004 O’Neal siirtyi Miami Heatiin. ”Shaqilla” ja nykyhetken parhaimmistoon kuuluvalla Dwyane Wadella varustautunut Heat voitti mestaruuden vuonna 2006. Los Angeles Lakersin Kobe Bryant palkittiin runkosarjan arvokkaimpana pelaajana vuonna 2008. Viime vuosina NBA:ssa on loistanut myös suurta mediahuomiota kerännyt LeBron James, joka on nostanut Cleveland Cavaliersin taistelemaan mestaruuksista. Vuonna 2009 James palkittiin runkosarjan arvokkaimpana pelaajana. James siirtyi 2010 Miami Heatiin, jossa hänen seuratovereinaan ovat Wade sekä Chris Bosh.
Heinäkuussa 2011 NBA:han julistettiin työsulku. Edellisen kerran sarjassa oli työsulku vuosina 1998–1999.[18]
Sarja alkoi vuonna 1946 yhdellätoista joukkueella, josta joukkuemäärä kuitenkin vielä supistui. Vähiten joukkueita sarjassa oli mukana 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin sarjaa pelattiin useamman kauden ajan pelkästään kahdeksan joukkueen voimin.
Nykyiseen joukkuemäärään eli 30:een sarja kasvoi kaudeksi 2004–2005. Samalla liigajärjestelmää muutettiin siten, että kahdessa konferenssissa pelaavat 30 joukkuetta on jaettu kuuteen divisioonaan. Nykyisistä joukkueista kanadalaista Toronto Raptorsia lukuun ottamatta kaikki ovat yhdysvaltalaisia.
Ensimmäisestä kaudesta asti samassa kotikaupungissa pelanneita joukkueita on nykyisin mukana enää kaksi, Boston Celtics ja New York Knicks. Lisäksi sarjan alkuperäisiä joukkueita on Golden State Warriors, joka pelasi ennen nykyiseen kotikaupunkiinsa Oaklandiin siirtymistä Philadelphiassa ja San Franciscossa. 1940-luvulta asti NBA:ssa pelanneita joukkueita ovat lisäksi Philadelphia 76ers, Detroit Pistons, Atlanta Hawks, Los Angeles Lakers ja Sacramento Kings.
NBA:n uusimmat joukkueet ovat vuonna 2004 mukaan tullut Charlotte Bobcats sekä 1990-luvulla sarjaan liittyneet Toronto Raptors ja Vancouver Grizzlies (nykyisin Memphis Grizzlies). NBA-joukkueita ei ole luopunut sarjasta vuoden 1954 jälkeen, jolloin Baltimore Bullets lopetti toimintansa. Joukkueiden siirtymisiä kaupungista toiseen on kuitenkin tapahtunut useita, joista viimeisimpänä Seattle SuperSonicsin muutto Oklahomaan ja samalla joukkueen nimen vaihto Oklahoma City Thunderiksi. Vuonna 2012 New Jersey Nets muutti Brooklyniin ja joukkueen uudeksi nimeksi tuli Brooklyn Nets.[19]
Anderson Packers, Baltimore Bullets, Chicago Stags, Cleveland Rebels, Denver Nuggets, Detroit Falcons, Indianapolis Jets, Indianapolis Olympians, Pittsburgh Ironmen, Providence Steamrollers, Sheboygan Redskins, St. Louis Bombers, Toronto Huskies, Washington Capitols, Waterloo Hawks
Kausi alkaa 82 ottelun runkosarjalla, jossa jokainen joukkue pelaa 41 koti- ja vieraspeliä. Pelit jakautuvat siten, että joukkue kohtaa vieraan konferenssin joukkueet kunkin kahdesti (yhteensä 30 ottelua). Oman divisioonan joukkueet kohdataan neljä kertaa (16 ottelua) ja oman konferenssin vieraiden divisioonien joukkueista osa kolmesti, osa neljästi (yhteensä 36 ottelua).
NBA:n pudotuspelit alkavat huhtikuun loppupuolella, ja niihin osallistuu 16 joukkuetta. Pudotuspeleihin pääsee runkosarjasta suoraan molempien konferenssien kuusi parasta joukkuetta, jotka sijoitetaan ottelupareihin suoraan runkosarjasijoitusten perusteella. Konferensseissa sijoille 7–10 sijoittuneet joukkueet pelaavat niin kutsutut play-in-turnaukset, joista pudotuspeleihin pääsee vielä kaksi joukkuetta kummastakin konferenssista.
Play-in-turnauksissa pelataan kolme ottelua. Ensimmäisellä kierroksella runkosarjan seitsemäs ja kahdeksas pelaavat ottelun, jonka voittaja pääsee pudotuspeleihin konferenssin seitsemänneksi sijoitettuna joukkueena. Yhdeksäs ja kymmenes joukkue pelaavat puolestaan ottelun, jonka voittaja kohtaa toisella kierroksella häviäjän seitsemännen ja kahdeksannen välisestä ottelusta. Tämän ottelun voittaja pääsee pudotuspeleihin kahdeksanneksi sijoitettuna.[20]
Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ensimmäiseksi sijoitettu joukkue eli konferenssin runkosarjan voittaja kohtaa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoitetun joukkueen. Kakkossijoitettu kohtaa seitsemännen, kolmas kuudennen ja neljäs viidennen. Seuraavilla pudotuspelikierroksilla parit asetetaan jatkoon päässeistä samalla menetelmällä, eli parhaiten sijoitettu kohtaa matalimmin sijoitetun. Konferenssien loppuottelut ovat samalla NBA:n välierät. Näin kummastakin konferenssista pääsee yksi joukkue liigan finaaleihin. Kaikki pudotuspelikierrokset pelataan paras seitsemästä -menetelmällä, eli jatkoon päästäkseen joukkueen on voitettava vastustajansa neljästi.
Liigan loppuottelut pelataan vuosittain kesäkuussa aiempien pudotuspelikierrosten tapaan paras seitsemästä -menetelmällä. Loppuottelujen voittajalle eli NBA:n mestarijoukkueelle ojennetaan Larry O’Brien -mestaruuspokaali. Lisäksi voittajajoukkueen pelaajat sekä tärkeimmät taustahenkilöt, kuten valmentajat ja toimitusjohtaja, saavat mestaruussormuksen. Lisäksi liiga palkitsee NBA-finaalien arvokkaimman pelaajan.
Pudotuspelijärjestelmää uudistettiin kaudelle 2015–16 siten, että joukkueet sijoitetaan ottelupareihin suoraan konferenssin runkosarjan perusteella. Aiemmin divisioonien voittajat sijoitettiin automaattisesti neljän parhaan joukkoon vaikka olisivatkin konferenssitasolla menestyneet huonommin.[21] Play-in-turnaus puolestaan otettiin käyttöön kaudella 2020–21.[20] Sitä ennen pudotuspeleihin pääsivät suoraan kummankin konferenssin runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta.
Kauden jälkeen annetaan vuosittain 12 palkintoa erinäisistä saavutuksista kauden aikana.
Lisäksi kauden parhaista pelaajista muodostetaan tähdistökentälliset, tulokkaiden tähdistökentälliset ja puolustuspelaajien tähdistökentälliset.
Runkosarja keskeytyy helmikuussa hetkeksi vuotuisen NBA:n tähdistöviikonlopun vuoksi. Kannattajat äänestävät NBA:n tähdistöotteluun aloitusviisikon. Valmentajat valitsevat konferenssien tähdistöjoukkueiden loput pelaajat idän ja lännen joukkueisiin, jotka kohtaavat toisensa tähdistöottelussa. NBA:n tähdistöviikonloppuna pelataan lisäksi Rookie Challenge, jossa parhaat tulokkaat ja parhaat toista kauttaan NBA:ssa pelaavat koripalloilijat kohtaavat toisensa. Lisäksi viikonloppuun kuuluu Skills Challenge, kolmen pisteen heittokilpailu, donkkikilpailu, julkkisten tähdistöottelu (Celebrity All-Star Game), D-League-tähdistöottelu sekä Shooting Stars -heittokilpailu.
Basketball Hall of Fame on kaikkien aikojen menestyksekkäimmille koripalloilijoille omistettu museo ja kunniagalleria. Pelaajien lisäksi Hall of Fameen on valittu merkittäviä koripallovaikuttajia sekä viisi koripallojoukkuetta. Vuosittain kunniagalleriaan valitaan muutama uusi jäsen. Hall of Fame sijaitsee Springfieldissä, Massachusettsissa.
NBA:han on varattu historian saatossa seitsemän suomalaista pelaajaa. Ensimmäinen sarjaan varattu pelaaja oli Kari Liimo, joka varattiin vuoden 1969 varaustilaisuudessa 97:ntenä varauksena. Liimon varannut joukkue oli Los Angeles Lakers. Viimeisin NBA:han varattu suomalainen pelaaja on Lauri Markkanen, jonka Minnesota Timberwolves varasi koko varaustilaisuuden 7. varauksena Chicago Bullsille vuoden 2017 varaustilaisuudessa.[22]
Itäinen konferenssi | Läntinen konferenssi | ||||
---|---|---|---|---|---|
Atlantin | Keskinen | Kaakkoinen | Luoteinen | Tyynenmeren | Lounainen |
Boston Celtics | Chicago Bulls | Atlanta Hawks | Denver Nuggets | Golden State Warriors | Dallas Mavericks |
Brooklyn Nets | Cleveland Cavaliers | Charlotte Hornets | Minnesota Timberwolves | Los Angeles Clippers | Houston Rockets |
New York Knicks | Detroit Pistons | Miami Heat | Oklahoma City Thunder | Los Angeles Lakers | Memphis Grizzlies |
Philadelphia 76ers | Indiana Pacers | Orlando Magic | Portland Trail Blazers | Phoenix Suns | New Orleans Pelicans |
Toronto Raptors | Milwaukee Bucks | Washington Wizards | Utah Jazz | Sacramento Kings | San Antonio Spurs |
Tapahtumat: Tähdistöviikonloppu (Tähdistöottelu (MVP)) · Rookie Challenge · Shooting Stars Competition · Skills Challenge · Donkkikilpailu · Kolmen pisteen heittokilpailu) · Varaustilaisuus · Loppuottelut (MVP) · Pudotuspelit · NBA:n kesäliiga | |||||
Muut: NBA 50 · Ennätykset · G-League · Europe Live Tour · Larry O'Brien Championship Trophy · NBA TV · NBA Salary Cap · WNBA |
1940-luku | 1946–47 | 1947–48 | 1948–49 | 1949–50 | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1950-luku | 1950–51 | 1951–52 | 1952–53 | 1953–54 | 1954–55 | 1955–56 | 1956–57 | 1957–58 | 1958–59 | 1959–60 |
1960-luku | 1960–61 | 1961–62 | 1962–63 | 1963–64 | 1964–65 | 1965–66 | 1966–67 | 1967–68 | 1968–69 | 1969–70 |
1970-luku | 1970–71 | 1971–72 | 1972–73 | 1973–74 | 1974–75 | 1975–76 | 1976–77 | 1977–78 | 1978–79 | 1979–80 |
1980-luku | 1980–81 | 1981–82 | 1982–83 | 1983–84 | 1984–85 | 1985–86 | 1986–87 | 1987–88 | 1988–89 | 1989–90 |
1990-luku | 1990–91 | 1991–92 | 1992–93 | 1993–94 | 1994–95 | 1995–96 | 1996–97 | 1997–98 | 1998–99 | 1999–00 |
2000-luku | 2000–01 | 2001–02 | 2002–03 | 2003–04 | 2004–05 | 2005–06 | 2006–07 | 2007–08 | 2008–09 | 2009–10 |
2010-luku | 2010–11 | 2011–12 | 2012–13 | 2013–14 | 2014–15 | 2015–16 | 2016–17 | 2017–18 | 2018–19 | 2019–20 |
2010-luku | 2020–21 | 2021–22 | 2022–23 | 2023–24 |