Tämä artikkeli käsittelee aihetta Natriumsyanaatti, joka on tällä hetkellä herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Natriumsyanaatti on ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Kautta historian Natriumsyanaatti on ollut analyysin ja pohdinnan kohteena, mikä on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt monenlaisia reaktioita. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää analysoida Natriumsyanaatti perusteellisesti, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutus yhteiskuntaan ja tutkia mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tarjoamiseksi tähän artikkeliin kootaan erilaisia näkökulmia ja argumentteja, jotka liittyvät Natriumsyanaatti:een, tarkoituksena tarjota globaali ja pohdiskeleva katsaus tähän asiaan.
Natriumsyanaatti | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 917-61-3 |
PubChem CID | 517096 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | NaOCN |
Moolimassa | 65,01 g/mol |
Ulkomuoto | Valkoista kiteistä ainetta[1] |
Sulamispiste | 575 °C[1] |
Kiehumispiste | 700 °C (hajoaa)[1] |
Tiheys | 1,937 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 113 g/l (18 °C)[1] |
Natriumsyanaatti (NaOCN) on natrium- ja syanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa teräksen valmistuksessa ja reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
Huoneenlämpötilassa natriumsyanaatti on väritöntä tai valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja on hygroskooppista, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin kaliumsyanaatti. Yhdiste hydrolysoituu hitaasti vesiliuoksessa hiilidioksidiksi, ammoniumioneiksi ja ureaksi. Kuumennettaessa noin 700 °C:n lämpötilaan natriumsyanaatti hajoaa ammoniakiksi ja natriumkarbonaatiksi.[1][2]
Natriumsyanaattia valmistetaan kuumentamalla natriumkarbonaattia tai natriumhydroksidia urean kanssa. Teollisuudessa käytetään valmistamiseen lähes yksinomaan natriumkarbonaattia. Välivaiheena muodostuu ammoniumsyanaattia, joka reagoi natriumkarbonaatin tai -hydroksidin kanssa natriumsyanaatiksi ja myös natriumallofanaatiksi. Natriumallofanaatti hajoaa lämmitettäessä natriumsyanaatiksi. Tuote voidaan puhdistaa kuumentamalla sitä urean läsnä ollessa 550–600 °C:n lämpötilaan.[2]
Natriumsyanaattia käytetään muun muassa teräksen kovettamisessa. Orgaanisissa synteeseissä sitä käytetään muun muassa orgaanisten syanaattien ja isosyanaattien valmistukseen sekä ureajohdannaisten, hydantoiinin, semikarbatsidin ja dulsiinin sekä eräiden herbisidien kuten karfentratsoni-etyylin ja sulfentratsonin valmistamiseen.[1][2]