Natzweiler-Struthof
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Natzweiler-Struthof:n aihetta ja analysoimme sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Natzweiler-Struthof on ollut keskustelun ja kiehtovan kohteena niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa. Kautta historian Natzweiler-Struthof on ollut ratkaisevassa roolissa mielipiteiden muodostamisessa, päätösten tekemisessä ja erilaisten tilanteiden muokkaamisessa. Kattavan analyysin avulla yritämme valaista Natzweiler-Struthof:n monimutkaisuutta ja tarkastella sen vaikutusta erilaisissa yhteyksissä henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Toivomme, että tämä artikkeli tarjoaa rikastuttavan ja kannustavan näkökulman Natzweiler-Struthof:een ja kutsuu lukijoita pohtimaan ja syventymään tähän kiehtovaan aiheeseen.
Natzweiler-Struthof oli saksalainen keskitysleiri lähellä Natzwillerin (saks. Natzweiler) kylää Ranskassa noin 50 kilometrin päässä Strasbourgista. Noin 25 000 ihmistä sai siellä surmansa vuosina 1941–44. Alueelle avattiin vuonna 2005 karkotettujen vastarintaliikkeen edustajien historiaa esittelevä keskus (ransk. Le Centre européen du résistant déporté, CERD).[1]
Natzweiler-Struthof oli ainoa keskitysleiri Ranskan alueella. Se avattiin 21. toukokuuta 1941 ja oli toiminnassa aina syyskuun alkuun 1944 jolloin SS-joukot evakuoivat leirin. Yhdysvaltalaisjoukot saapuivat leirin alueelle 23. marraskuuta 1944. Ranskalaiset käyttivät Natzweiler-Struthofia sen jälkeen saksalaisten sotavankien keskittämiseen, jota varten leiriä laajennettiin.[2]
Vankien määrä leirillä oli noin 40 000 ja he tulivat eri puolilta Eurooppaa: Puolasta, Neuvostoliitosta, Hollannista, Ranskasta, Saksasta ja Norjasta. Leiri oli pääasiassa työleiri, mutta siellä oli myös kaasukammio ja polttouuni. Kova työ ja kuri sekä puutteelliset olot aiheuttivat arviolta 25 000 ihmisen kuoleman. Wuppertalissa Saksassa pidettiin 9. huhtikuuta – 5. toukokuuta 1946 brittien johdolla sotarikosoikeudenkäynti Natzweiler-Struthofin vastuullisia vastaan. Leirin päällikkö ja viisi muuta tuomittiin:
- Fritz Hartjenstein (komentaja): aluksi elinkautinen, myöhemmin kuolemantuomio
- Franz Berg: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta 1946)
- Peter Straub: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta 1946)
- Josef Muth: 15 vuotta vankeutta
- Kurt Geigling: 10 vuotta vankeutta
- Magnus Wochner: 10 vuotta vankeutta
Natzweiler-Struthofin alaleirit
Natzweiler-Struthofiin kuului suuri määrä alaleirejä. Ne olivat:
- Auerbach-Bensheim
- Bad Rappenau
- Balingen
- Binau
- Bisingen
- Bruttig
- Calw
- Colmar
- Darmstadt
- Daudenzell
- Dautmergen
- Dormettingen
- Echterdingen
- Ellwangen
- Erzingen
- Frankfurt/Main
- Frommern
- Geisenheim
- Geislingen/Steige
- Goslar
- Gross-Hesepe
- Guttenbach
- Hailfmgen
- Haslach
- Heilbronn
- Heppenheim
- Hessenthal
- Iffezheim
- Kaisheim
- Kochem
- Kochendorf
- Leonberg
- Longwy
- Markirch
- Metz
- Natzweiler
- Neckarbischolfsheim
- Neckarelz
- Neckargartach
- Neckargerach
- Neunkirchen
- Oberehnheim
- Peltre
- Sainte Marie aux Mines (Markirch)
- Sandhofen
- Schömberg
- Schörzingen
- Sennheim-Cernay
- Unterschwarzach
- Wesserling
- Vaihingen
- Wilhelmsburg
- Unterriexingen
- Wasseralfingen
- Wolfsberg
Lähteet
- ↑ Presentation: A place of culture and remembrance, the European Centre of Deported Resistance Members is a large, concrete, streamlined building covered with dark stones (Arkistoitu – Internet Archive). Struthof.fr. Viitattu 7.2.2014.
- ↑ Maailma palaa, II osa. Valitut Palat, Keuruu, 1975.
Aiheesta muualla
- Menachem Taffel, Natzweilerin kaasukammion uhri
- Boris Pahor: Nekropoli (Nekropola, 1967). Natzweilerin leiriltä selviytyneen slovenialaiskirjailijan pääteos. Suom. Kari Klemelä. Mansarda 2006.