Neu-Isenburg
Tässä artikkelissa tutkimme Neu-Isenburg:tä eri näkökulmista, jotta voimme analysoida sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Käymme läpi sen historian, sen mahdolliset sovellukset ja sen vaikutukset eri alueilla. Neu-Isenburg on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina, herättää keskustelua useilla sektoreilla ja on herättänyt lukuisia tutkimuksia. Näillä linjoilla perehdymme sen tärkeimpiin ulottuvuuksiin ymmärtääksemme sen vaikutusta nykymaailmaan.
| Neu-Isenburg | |
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Neu-Isenburg |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Hessen |
| Piirikunta | Offenbachin piirikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 24,3 km² |
| Korkeus | 123 m |
| Väkiluku (2021) | 38 532[1] |
| – Väestötiheys | 1 586 as./km² |
| Postinumero | 63263 |
| Suuntanumero(t) | 06102, 069 (Zeppelinheim) |
Neu-Isenburg on kaupunki Offenbachin piirikunnassa Hessenin osavaltiossa Saksassa. Hugenotit perustivat sen 1699 ja nykyisin se on osa Frankfurt am Mainin eteläistä esikaupunkivyöhykettä.
Maantiede
Neu-Isenburg sijaitsee Hessenin eteläosassa noin seitsemän kilometriä Frankfurt am Mainin keskustasta etelään ja noin kahdeksan kilometriä Offenbach am Mainista lounaaseen.[2]
Neu-Isenburg koostuu kantakaupungista, Gravenbruchin satelliittikaupungista ja Zeppelinheimista, joka liitettiin Neu-Isenburgiin 1977. Gravenbruch sijaitsee aivan kaupungin itäkolkassa ja Zeppelinheim kaupungin länsiosassa Frankfurt am Mainin kansainvälisen lentoaseman tuntumassa. Kantakaupunki Neu-Isenburg sijaitsee kaupungin hallinnollisen alueen keskivaiheilla. Kaupunginosia erottaa toisistaan metsäalueet.
Historia
Neu-Isenburg on keskieurooppalaiseksi kaupungiksi nuori. Ranskasta muuttaneet hugenotit perustivat sen 24. heinäkuuta 1699. Kreivi Johann Philipp von Isenburg-Offenbach (1655–1718) oli antanut tulokkaille metsäalueen aivan Frankfurtin eteläpuolelta ja takasi näille uskonnonvapauden ja oikeuden käyttää ranskankieltä. Suopeus johtui pitkälti kreivin pyrkimyksestä nostaa kolmikymmenvuotisen sodan kurjistama Offenbachin seutu jaloilleen. Neu-Isenburg sai barokki-ihanteiden mukaisen suorakulmaisen ruutukaavan ja ensimmäinen raatihuone valmistui 1702. Kaupunkiin alkoi muuttaa myös saksankielistä väestöä, ja saksasta tuli virkakieli 1820-luvulla. Kirkossa oli alettu saarnata sekä ranskaksi että saksaksi 1760-luvulla. Neu-Isenburg teollistui 1800-luvun lopulta alkaen ja se sai kaupunkioikeudet. Toisen maailmansodan aikana Neu-Isenburg kärsi huomattavia pommitustuhoja. Sodan jälkeen rakennettiin Gravenbruchin satelliittikaupunki ja Neu-Isenburgin väkiluku kasvoi voimakkaasti.[3][4]
Neu-Isenburgissa sijaitsee muun muassa museo Zeppelin-museum, kaupunginmuseo Haus zum Löwen ja monitoimihalli Hugenottenhalle.[5]
Talous ja liikenne
Neu-Isenburgin elinkeinoelämä on kehittynyt valmistavasta teollisuudesta palvelualojen ja tietointensiivisen talouden suuntaan. Kaupungin logistinen sijainti on erinomainen. Sen rautatieasema, Bahnhof Neu Isenburg, on Frankfurtin lähiliikennejärjestelmän piirissä. Moottoritie BAB 3 kulkee kaupungin pohjoispuolitse ja BAB 5 länsipuolitse. BAB 661 kulkee kaupungin alueen halki kantakaupungin ja Gravenbruchin välistä.
Lähteet
- ↑ Statistik Hessen : Tabellen Bevölkerung : Die Bevölkerung in den hessischen Gemeinden am 31.12.2021 Statistik.hessen.de. Hessisches Statistisches Landesamt. Arkistoitu 2.4.2019. Viitattu 17.7.2022. (saksaksi)
- ↑ Entfernung von Neu-Isenburg nach_ Luftlinie.org. Viitattu 17.7.2022. (saksaksi)
- ↑ Der 24. Juli 1699 – die Gründung der Flüchtlingssiedlung in Neu-Isenburg Hugenottenrathaus.de. Trägerverein Hugenottenrathaus Neu-Isenburg e.V.. Viitattu 17.7.2022. (saksaksi)
- ↑ Geschichte Neu-Isenburgs Neu-Isenburg.de. Magistrat der Stadt Neu-Isenburg. Arkistoitu 24.7.2022. Viitattu 17.7.2022. (saksaksi)
- ↑ Sehenswürdigkeiten Neu-Isenburg.de. Magistrat der Stadt Neu-Isenburg. Arkistoitu 6.7.2022. Viitattu 17.7.2022. (saksaksi)
Aiheesta muualla
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Maantieteelliset | |
| Muut | |
