Neuvosto-Venäjän 7. armeija
Tervetuloa artikkeliin aiheesta Neuvosto-Venäjän 7. armeija. Tällä kertaa sukeltamme Neuvosto-Venäjän 7. armeija:n jännittävään maailmaan tutkimalla sen eri puolia, ominaisuuksia ja mahdollisia sovelluksia. Tämän artikkelin aikana opimme lisää Neuvosto-Venäjän 7. armeija:stä, sen merkityksestä nykyään sekä sen mahdollisesta vaikutuksesta eri alueilla. Aloitamme Neuvosto-Venäjän 7. armeija:n löytömatkan sen alkuperästä sen kehitykseen, jotta voimme ymmärtää paremmin sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Valmistaudu siis sukeltamaan Neuvosto-Venäjän 7. armeija:n syvyyteen ja tutustu kaikkiin puoliin, joita tällä teemalla on meille tarjottavanaan.
Neuvosto-Venäjän 7. armeija taisteli Venäjän sisällissodassa vastavallankumouksellisen kenraali Nikolai Judenitšin johtamaa valkoista armeijaa vastaan sodan luoteisrintamalla osana puna-armeijaa. Se onnistui torjumaan sota-asiain komissaari Lev Trotskin avulla Petrogradia vastaan suuntautuneen hyökkäyksen syksyllä 1919. Neuvosto-Venäjän 7. armeija toimi Pietarin sotilaspiirin vallankumouksellisen sotaneuvoston alaisena.
Suomalaissyntyinen Keisarillisen armeijan kenraali N. V. Henriksson oli 7. armeijan komentajana 5.12.1918-27.1.1919. Neuvosto-Venäjän 7. armeijassa oli kaksi suomalaista jalkaväkirykmenttiä: JR 1, joka perustettiin syyskuussa vuonna 1918, ja JR 3, joka perustettiin marraskuussa vuonna 1918. JR 1, joka sai numerokseen JR 164 tammikuussa vuonna 1919, kuului 7. armeijan 19. divisioonaan. JR 3, jonka päävoimat tuhoutuivat Viron rintamalla ja loput yhdistettiin JR 164:ään, kuului 7. armeijan 6. divisioonaan.
Lähteet
Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho. S. 68-70, 81-90. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5