Nicolò Martinenghi

Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Nicolò Martinenghi:een liittyvää sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa. Nicolò Martinenghi on ollut toistuva teema läpi historian, sen vaikutuksia on tutkittu ja keskusteltu laajasti eri alueilla. Alkuperäistään nykypäivään Nicolò Martinenghi on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja herättänyt lukemattomia kysymyksiä sen merkityksestä ja roolista yhteiskunnassamme. Tämän artikkelin aikana syvennymme Nicolò Martinenghi:n ja sen vaikutuksen arkielämän eri osa-alueisiin syvälliseen analyysiin korostaen sen merkitystä tänään ja sen heijastusta tulevaisuuteen.

Nicolò Martinenghi nuorten EM-kilpailuissa 2017.

Nicolò Martinenghi (s. 1. elokuuta 1999 Varese) on italialainen uimari.[1] Hän on olympiavoittaja ja nelinkertainen maailmanmestari. Hän on erikoistunut rintauintiin.[2]

Martinenghi voitti seitsemän nuorten Euroopan-mestaruutta vuosina 2016–2017 ja kaksi nuorten maailmanmestaruutta vuonna 2017. Ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa, hopeaa, hän saavutti 4 × 50 metrin sekauintiviestissä lyhyen radan EM-kilpailuissa 2017. Vuonna 2021 hän ylsi mitaleille neljissä arvokilpailuissa. Toukokuussa pitkän radan EM-kilpailuissa hän saavutti kolme pronssia, joista yksi tuli henkilökohtaisesta 50 metrin rintauinnista.[2] Heinä-elokuussa Tokion olympialaisissa hän saavutti pronssia 100 metrin rintauinnissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä sijoittui neljänneksi sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[1] Marraskuussa lyhyen radan EM-kilpailuissa Martinenghi voitti kaksi kultaa, joista toisen 100 metrin rintauinnissa ja toisen miesten sekauintiviestissä, sekä saavutti yhden hopean ja yhden pronssin. Joulukuussa lyhyen radan MM-kilpailuissa hän voitti yhden viestikultamitalin sekä saavutti kaksi henkilökohtaista hopeaa ja kaksi viestipronssia.[2]

Pitkän radan MM-kilpailuissa 2022 Martinenghi voitti kultaa 100 metrin rintauinnissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä saavutti hopeaa 50 metrin rintauinnissa 0,03 sekuntia yhdysvaltalaiselle Nic Finkille hävinneenä. Saman vuoden Rooman EM-kilpailuissa hän saavutti kultaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä hopeaa sekajoukkueiden sekauintiviestissä.[2]

Martinenghi saavutti Melbournen lyhyen radan MM-kilpailuissa 2022 hopeaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa sekä kultaisen, hopeisen ja pronssisen sekauintiviestimitalin. Fukuokan pitkän radan MM-kilpailuissa 2023 hän sai 100 metrin rintauinnissa hopeaa. Otopenin lyhyen radan EM-kilpailuissa 2023 hän saavutti kultaa 50 metrin rintauinnissa ja kahdessa sekauintiviestissä sekä hopeaa 100 metrin rintauinnissa.[2]

Martinenghi saavutti Dohan pitkän radan MM-kilpailuissa 2024 hopeaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa sekä pronssia miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Pariisin kesäolympialaisissa 2024 hän voitti kultaa 100 metrin rintauinnissa ajalla 59,03, millä hän voitti Adam Peatyn ja Nic Finkin 0,02 sekunnilla.[2] Hän ui myös miesten ja sekajoukkueiden sekauintiviesteissä, joissa Italia ei selviytynyt loppukilpailuun.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Nicolò Martinenghi Olympedia. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Nicolo Martinenghi: Medals Breakdown World Aquatics. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Nicolo Martinenghi: Previous Results World Aquatics. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
Miesten 100 metrin rintauinnin olympiavoittajat

1968: Donald McKenzie | 1972: Nobutaka Taguchi | 1976: John Hencken | 1980: Duncan Goodhew | 1984: Steve Lundquist | 1988: Adrian Moorhouse | 1992: Nelson Diebel | 1996: Frederik Deburghgraeve | 2000: Domenico Fioravanti | 2004: Kōsuke Kitajima | 2008: Kōsuke Kitajima | 2012: Cameron van der Burgh | 2016: Adam Peaty | 2020: Adam Peaty | 2024: Nicolò Martinenghi