Tässä artikkelissa tutkimme Nikola Špirić:n aihetta perusteellisesti, analysoimme sen monia puolia ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään uppoudumme matkalle historian, edistysten, haasteiden ja mahdollisuuksien läpi, joita Nikola Špirić tarjoaa yhteiskunnalle. Tarkastelemme eri näkökulmista sen vaikutusta kulttuuriin, talouteen, teknologiaan ja ihmissuhteisiin, tavoitteenamme ymmärtää täysin sen merkitys ja sen vaikutukset. Samoin tarkastelemme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä tarjotaksemme laajan ja täydellisen näkemyksen Nikola Špirić:stä. Liity kanssamme tälle jännittävälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Nikola Špirić tarjoaa!
Nikola Špirić | |
---|---|
Никола Шпирић | |
![]() |
|
Bosnia ja Hertsegovinan pääministeri | |
Edeltäjä | Adnan Terzić |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. syyskuuta 1956![]() |
Tiedot | |
Puolue | SNSD |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Nikola Špirić (serb. Никола Шпирић, s. 4. syyskuuta 1956 Drvar, Bosnia ja Hertsegovinan kansantasavalta, Jugoslavian federatiivinen kansantasavalta) on bosnialainen serbipoliitikko, maan pääministeri 2007–2012 ja valtiovarainministeri 2012–2015. Hän edustaa serbien Itsenäisiä sosiaalidemokraatteja (Савез независних социјалдемократа).
Špirić on viettänyt lapsuutensa Drvarissa, kävi koulua Sarajevossa ja opiskeli Sarajevon yliopistossa. Hän on taloustieteen tohtori. Špirić oli Banja Luka yliopiston professori vuodesta 1992. Hän on myös ollut nelivuotiskauden Bosnia ja Hertsegovinan parlamentissa. Hän oli ylähuoneen puhemies 2002–2003 ja alahuoneen 2003–2004 ja 2005–2006.
Bosnia-Hertsegovinan parlamentti vahvisti neljä kuukautta vaalien jälkeen, 9. helmikuuta 2007, Špirićin maan pääministeriksi. Hänen hallitukseensa kuuluu vuosien 1992–1995 sodat päättäneen sopimuksen mukaisesti edustajia maan kolmesta suurimmasta etnisestä ryhmästä.[1] Špirićin hallitus oli ensimmäinen maassa ilman kansainvälistä valvontaa toiminut sitten 1992–1995 sodan. Hän erosi lokakuun 2007 lopulla vastalauseeksi korkean edustajan Miroslav Lajčákin vaatimuksille vahvistaa keskushallitusta ja ajaa läpi uudistukset, jotka mahdollistaisivat maan pääsyn Euroopan unioniin. Serbien mielestä vallan siirto keskusvallalle johtaisi muslimien ylivaltaan maassa.[2] Kriisin selvittyä Špirić nimitettiin uudelleen pääministeriksi.