Nikolai Daurkin

Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Nikolai Daurkin:n vaikutusta yhteiskuntaamme. Syntymisestään nykypäivään Nikolai Daurkin on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämämme eri alueilla. Vuosien varrella Nikolai Daurkin:llä on ollut keskeinen rooli kommunikoinnissamme, työskentelyssämme ja vuorovaikutuksessamme ympäristömme kanssa. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan syvän ja oivaltavan näkemyksen Nikolai Daurkin:n merkityksestä sekä sen vaikutuksesta nykymaailmaan. Kattavan analyysin avulla tutkimme Nikolai Daurkin:n monia puolia ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueille tarjoamalla lukijalle laajan ja rikastuttavan näkökulman tähän aiheeseen.

Nikolai Ivanovitš Daurkin ven. Николай Иванович Дауркин, tšuktšiksi Tangitan (1730 Tšukotka, Venäjän kaukoitä – 1792[1]) oli löytöretkeilijä ja tulkki. Hän oli venäläistynyt tšuktši.

Ote Daurkinin laatimasta kartasta vuodelta 1765, jossa näkyvät Dežnjovinniemi, Diomedesaaret ja Alaska.

Daurkin otettiin lapsena vanhemmiltaan venäläisten haltuun, kastettiin ja koulutettiin. Siperian kuvernööri Fedor Soimonov palkkasi hänet parantamaan venäläisten ja tšuktšien välejä.[1]

Daurkin työskenteli 1760-luvun alkupuolella Friedrich Plenisnerin kanssa tehtävänä tutkia Tšuktšien niemimaata ja sen lähimeriä. Plenisner lähetti matkaan retkikunnan,[1] ja 1763–1764 Daurkin ja geodeettikersantti Stepan Andrejev tutkivat Medvežsaaria ja Tšuktšien niemimaata. Matka St. Lawrence Islandille tehtiin kajakilla (baidarka). Siltä retkeltä on peräisin tieto, että "Tšuktšien niemimaan kohdalla on maata sekä Koluanmeren (nyk. Itä-Siperian meri) pohjoispuolella että Anadyrinmeren (nyk. Beringinmeri) itäpuolella". Daurkinin kuvaukset tosin olivat hyvin mielikuvituksellisia, Andrejev puolestaan käytti maltillisempaa kieltä. Tiedot kuitenkin levisivät tieteilijöiden luettavaksi, ja osa jopa merkitsi alueita karttoihin.[2][1] Daurkin kuvaili Norton Soundissa tapaamiaan asukkaita, jotka kuvauksen perusteella voi tunnistaa ortodokseiksi ja siten venäläisiksi. Tarinoiden mukaan he olisivat olleet haaksirikkoutuneiden venäläisten jälkeläisiä,[1].

Daurkin liittyi 1787 Joseph Billingsin retkikuntaan yhdessä Ivan Kobelevin kanssa. Hän toimi oppaana ja tulkkina valmisteltaessa venäläisten käyntiä tšuktšien luona. Vuoden 1791 alkupuolen Daurkin and Kobelev oleilivat Amerikan rannikolla Alaskasta Kheuveren Riverillä saakka. Venäläisasutukselle ei löytynyt sillä matkalla vahvistusta, mutta tarina "kadonneesta Novgorodin siirtokunnasta" jäi elämään, ja se osoitettiin vasta 1940-luvulla sepitteelliseksi.[1][3]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Robin Inglis: Historical Dictionary of the Discovery and Exploration of the Northwest s. 96
  2. ↑ Gorshkov, s. 18–19
  3. ↑ Alexey V. Postnikov: Outline of the History of Russian Cartography Regions: a Prism to View the Slavic Eurasian World. Arkistoitu 25.4.2013. Viitattu 23.11.2016. (arkistolinkki)