Niobiumnitridi
Tässä artikkelissa tutkimme Niobiumnitridi:tä eri näkökulmista ja näkökulmista. _Var1 on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion sen merkityksellisyyden ja vaikutuksensa vuoksi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Seuraavilla riveillä tarkastelemme Niobiumnitridi:n vaikutuksia yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja tulevaisuuden näkökulmia, joita tämän aiheen ympärillä on visioitettu. Sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen vaikutuksiin globaalissa politiikassa Niobiumnitridi on herättänyt runsaasti keskustelua ja kasvavaa kiinnostusta niiden keskuudessa, jotka haluavat ymmärtää sen tärkeyttä ja ulottuvuutta.
| Niobiumnitridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 24621-21-4 |
| PubChem CID | 90560 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NbN |
| Moolimassa | 106,92 |
| Ulkomuoto | Siniharmaa kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 2 573 °C[1] |
| Tiheys | 8,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene |
Niobiumnitridi (NbN) on epäorgaaninen yhdiste ja niobiumin nitridi.
Rakenne ja ominaisuudet
Niobiumnitridi on epästoikiometrinen välisijayhdiste. Niobiumnitridillä on kaksi faasia: alkeiskopiltaan heksagonaalinen β-niobiumnitridi, jonka koostumus on NbN0,4–NbN0,5 ja yli 1 230 °C:n lämpötilassa stabiili alkeiskopiltaan pintakeskeinen kuutiollinen δ-NbN, jonka koostumus on NbN0,88–NbN0,98. Niobiumnitridi ei liukene happoihin, mutta voimakkaasti emäksiset liuokset liuottavat sitä, jolloin vapautuu ammoniakkia. Niobiumnitridi on suhteellisen kovaa ja sen kovuus Mohsin asteikolla on 8.[2][3] Niobiumnitridin kriittinen lämpötila on 16 K ja tämän lämpötilan alapuolella se on suprajohde.[4]
Valmistus ja käyttö
Niobiumnitridiä valmistetaan kuumentamalla niobiummetallia 700–1 100 °C:n lämpötilaan tai niobiumpentoksidia 1 250 °C:n lämpötilaan typen tai ammoniakin läsnä ollessa. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kemiallisella kaasufaasipinnoituksella käyttäen lähtöaineina niobiumpentakloridia, vetyä ja typpeä. Niobiumnitridiä käytetään infrapunailmaisimien detektoreissa.[2][3]
Lähteet
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 550. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b James E. Schlewitz :Niobium and Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 30.05.2013
- ↑ a b Joachim Eckert: Niobium and Niobium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 30.05.2013
- ↑ Weijia Yuan: Second-generation High-temperature Superconducting Coils and Their Applications for Energy Storage, s. 5. Springer, 2011. ISBN 978-0-85729-741-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.05.2013. (englanniksi)