Nootkankoira
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Nootkankoira-aihetta, aihetta, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Nootkankoira on ollut alkuperästään sen nykyiseen yhteiskuntavaikutukseen asti keskustelun ja analyysin kohteena eri tutkimusaloilla. Kautta historian Nootkankoira on ollut tärkeä rooli eri ihmisryhmien kulttuurin ja identiteetin muovaamisessa. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Nootkankoira:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa.
| Nootkankoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Brittiläinen Kolumbia,  Kanada |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | karvalangan lähde |
| Muita nimityksiä | Nootka Dog, Nootka Sound Dog, Asiatic Nootka Dog, Nootka Sheepdog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | valkoinen, ruskea tai musta |
Nootkankoira (Nootka Dog) on sukupuuttoon kuollut kanadalainen koirarotu[1], jolla ei koskaan ollut FCI:n hyväksyntää. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis laniger nolis[2].
Ulkonäkö
Vuonna 1840 everstiluutnantti Charles Hamilton Smith kuvaili nootkankoiraa kookkaaksi, pystykorvaiseksi eläimeksi, jota tavattiin valkoisena, ruskeana ja mustana. Sen villainen karvapeite oli niin hienolaatuinen ja suuri, että sitä olisi voinut kutsua lampaan villaksi.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
Rodun sanotaan olleen luonteeltaan tyyni ja säyseä.[1]
Alkuperä
Rotu oli kotoisin Nootka-salmen alueelta Vancouverinsaarelta. Se tunnettiin toisinaan nimellä "nootkanlammaskoira" (Nootka Sheepdog), mutta ei suinkaan siksi että se olisi paimentanut lampaita, vaan koska siltä kerättiin lankaa villan kutomiseen. Se kerittiin säännöllisesti lampaan tavoin, ja sen karva sekoitettiin muuhun villaan, minkä jälkeen siitä tehtiin vaatteita. Desmond Morriksen mukaan sitä ei tulisi virheellisesti sekoittaa clallaminintiaanikoiraan.[1]
Vuonna 1842 tai 1843 Zoological Society of London hankki muutaman "nootkasalmenkoiran" tavoitteenaan alkaa kasvattaa niitä villateollisuuden tarpeisiin myös Britanniassa. Projekti ei kuitenkaan päässyt alkamaan, ja pian tämän jälkeen koko rotu kuoli sukupuuttoon.[1]