Nummi (maantiede)

Nummi (maantiede):n aihe herättää aina suurta kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Monivuotisella historialla Nummi (maantiede) on ollut lukuisten tutkimusten, tutkimusten ja keskustelujen kohteena eri tieteenaloilla. Nummi (maantiede) on osoittautunut erittäin tärkeäksi aiheeksi nykyään sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja talouteen. Tässä artikkelissa tutkimme Nummi (maantiede):n eri puolia sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen, jotta voimme tarjota täydellisen ja ajantasaisen kuvan tästä tärkeästä aiheesta.

Lüneburgin nummea Saksassa. Kanervaa ja heinää sekä harvassa kasvavia kitukasvuisia mäntyjä.

Nummi on hiekkainen tai sorainen, puuton, varpuvaltainen alue. Aiemmin nummia on käytetty laitumina ja ne ovat yleensä laidunnuksen tuloksena syntyneitä.[1] Yleensä nummella kasvaa sammalta, jäkälää ja varpuja, mutta hyvin vähän tai ei lainkaan puita.

Pohjoismaisessa alueidenkäyttöluokituksessa nummi on määritelty puuttomaksi (kasvillisuus alle kaksi metriä korkeaa) kasvipeitteiseksi avomaaksi, jossa kasvaa saniaisia, kanervia ja piikkipensaita mutta ei rehukasveja.[2]

Kuuluisia nummialueita ovat Bodminin nummi Cornwallissa, Yorkshiren ja Skotlannin nummet ja Öölannin Stora Alvaret. Suomessa nummia on Lounais-Suomen saaristossa sekä Merenkurkun ja Perämeren saarissa ja rannikolla. Maan suurin nummialue on Korppoon Jurmon saaressa Paraisilla.[3]

Suomen nummet ovat kehittyneet moreenimaiden ja harjujen havumetsästä kulotuksen, laidunnuksen ja hakkuiden myötä, ja niiden maannos on havumetsien tapaan ravinteiltaan niukkaa podsolia. Laidunnetut nummet ovat Suomessa erittäin harvinaisia ja ne ovat arvokkaita sekä perinnebiotooppeina että maisemallisesti.[4]

Perinnebiotooppina

Nummet jaotellaan kasvillisuuden perusteella kol­meen tyyppiin: varpunummiin, pienruohonummiin ja heinänummiin. Vuonna 2018 nummien kokonaispinta-alaksi arvioitiin 1 500–2 300 hehtaaria, josta 1 300 hehtaaria on suojeltu ja 200–1 000 hehtaaria on suojelualueiden ulkopuolella tai kartoittamatto­mina suojelualueilla. Nummia esiintyy Suomessa koko rannikkoalueella ja ne on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi.[5]

Pienruohonummet

Pienruohonummet ovat äärimmäisen uhanalainen nummityyppi, jota esiintyy Ahvenanmaalla ja Saaristome­rellä. Niiden kokonaispinta-alaksi arvioidaan joita­kin kymmeniä hehtaareja (10–50 ha).[5]

Heinänummet

Heinänummet ovat erittäin uhanalainen nummityyppi, jonka kokonaispinta-alaksi arvioidaan 300–500 hehtaaria. Pinta-ala on supistunut 50–80 % 1960-luvun tilanteesta.[5]

Varpunummet

Varpunummet ovat erittäin uhanalainen nummityyppi, jonka kokonaispinta-alaksi arvioidaan 1 000–1 700 hehtaaria. Varpunummien pinta-ala on supistunut 50–60 % 1960-luvun tilanteesta.[5]

Nummi murresanana

Suomen murteissa sana nummi merkitsee myös ’kuivaa hiekkaperäistä maata’ tai ’ympäristöään korkeampaa metsämaata tai kumparetta’.[6] Tässä merkityksessä se esiintyy monissa paikannimissä etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa[6], ja samassa merkityksessä sitä ovat käyttäneet myös esimerkiksi kirjailijat Helvi Hämäläinen ja Aleksis Kivi.

Lähteet

  1. ↑ Tauvo Siikajoki ranta-asemakaava Paikkatieto Airix. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.8.2008.
  2. ↑ Suomen maankäyttöluokkien pinta-alatiedot ja maankäytön tietojärjestelmät, taustaselvitys (s. 83) 2004. Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu 3.8.2008.
  3. ↑ Perinnebiotooppien nykytila s. 4. Ympäristö.fi
  4. ↑ Lindgren, Leif: Saariston laitumet, s. 99–100. (Suomennos: Tapio Heikkilä) Helsinki: Metsähallitus, 2000. ISBN 951-37-2968-0
  5. ↑ a b c d Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 Luontotyyppien punainen kirja Osa 2 – luontotyyppien kuvaukset, s. 664–670. Ympäristöministeriö, 2018. Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 17.3.2019.
  6. ↑ a b Suutari, Toni: Nummi, s. 293–294. (Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja) Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0

Aiheesta muualla