Nuorunen

Nykyään Nuorunen on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja talouteen. Tämä artikkeli perehtyy Nuorunen:n maailmaan ja tutkii sen monia puolia ja vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan eri näkökohtia, jotka tekevät Nuorunen:stä tärkeän aiheen, jota kannattaa tutkia nykyään. Nuorunen on ilmiö, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun, niin ihmisten elämään kuin globaaliin ympäristöönkin.

Nuorunen tai Nuorusenvaara (ven. Ну́орунен) on tunturi Kiestingin kunnassa Karjalan tasavallan luoteisosassa Venäjällä. Nuorunen sijaitsee Tavajärven pohjoispuolella ja Paanajärven kansallispuiston etelälaidalla, linnuntietä noin 15 kilometriä Paanajärvestä etelään.[1][2][3][4]

Nuorusen korkeus merenpinnasta on 576–577 metriä[5][1][6] ja se on Karjalan tasavallan korkein kohta. Varsinaisen Nuorusen lisäksi heti sen pohjoispuolella kohoaa Poikanuorunen (n. 340 m) ja kauempana koillisessa, Tsipringa-järven rannalla Päänuorunen (486 m).

Nuorunen sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla Sallan–Kuusamon alueella ja ennen alueluovutusta se kuului Kuusamon kuntaan.

Lähteet

  1. a b Topografinen karttalehti Q-36-XIII-2.htm (Kartalta löytyvät tuntureista Nuorunen, Mäntytunturi ja Kivakka.) Karjalan tiedekeskus, Biologian instituutti, biology.krc.karelia.ru. Arkistoitu 22.12.2013. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  2. Paanajarvi national park - Nature European Commission & parks.karelia.ru. Arkistoitu 1.3.2012. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
  3. Kivakkatunturi i Nuorunen 10online.ru. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)
  4. Karjalan tärkeimpiä nähtävyyksiä - Paanajärven kansallispuisto Karjalan tasavalta, gov.karelia.ru. Viitattu 24.5.2013. (suomeksi)
  5. Oulanka-Paanajärven luonto 18.3.2009. Metsähallitus. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 8.6.2009.
  6. I. K. Inha: Suomen maisemia (Nuorunen) (Ote teoksesta I. K. Inha: Suomen maisemia. Porvoo: WSOY, 1909) 2005. Kirjasto Virma. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 8.6.2009.

Aiheesta muualla